torstai 30. huhtikuuta 2015

Abitti!


Ylioppilastutkinto on sähköistymässä. Ensimmäiset sähköisen järjestelmän kirjalliset kokeet järjestetään syksyn 2016 ylioppilaskirjoituksissa saksan kielessä, maantieteessä ja filosofiassa.

Tätä varten koulumme kielistudioon on varustettu ylioppilastutkintolautakunnan tämän hetkisen vaatimustason mukainen sähköisen kokeen ympäristö. Kevään aikana Abitti-kurssikokeita järjestettiin eri oppiaineissa painottuen ensimmäisen sähköisen kirjoituskerran oppiaineisiin. Järjestelmän tulee olla toimiva ja kokelaille käyttöympäristönä tuttu ja luotettava, jotta heillä on tekniset edellytykset keskittyä oman osaamisensa mukaiseen suoritukseen.


Koe tehdään täysin erillisessä suljetussa verkossa, ja opettajalla on mahdollisuus suorittaa kokeen arvioiminen ja palautetiedon antaminen suoraan sähköisenä opiskelijan omaan sähköpostiin.

Kevään ensimmäisestä kokeilusta kerätyn opiskelijapalautteen avulla pyrimme kehittämään toimintaympäristöä mahdollisimman luontevaksi ja toimintavarmaksi.



”Koe oli yllättävän mukava ja helppo tehdä, ja koneella oli nopeampi vastata kuin tavallisesti paperille. Ainut ärsyttävä asia oli ehkä kaikkien näppäimistä lähtevä ääni.”

”Sähköisessä kokeessa oli hyvää se, että tekstin kirjoittamiseen ei mennyt yhtä paljon aikaa kuin käsin. Muokkaaminen oli helpompaa, eikä kumi sutannut tekstiä ja jaksoi hyvin kirjoittaa koko kokeen ajan, kun kädet eivät väsyneet.”

”Se oli mukavaa vaihtelua. Kokemuksena aluksi hieman ahdistava, sillä ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Totuttelun jälkeen se oli mukavaa, vaikka silti pidän enemmän käsin kirjoitettavista kokeista. Lopussa tuli tunne, onko se varmasti tallentanut kokeen vai mitä jos se hävittikin sen. Mutta kaikki sujui hyvin, ensimmäiseksi kerraksi. Tulevaisuudessa olisi hauskaa kokeilla tehdä lisää sähköisiä kokeita.”

”Sähköinen koe oli mielestäni paljon parempi kuin käsin kirjoitettava koe, koska kirjoittaminen oli huomattavasti nopeampaa ja käsi ei väsynyt. Myös tekstiä oli paljon helpompi muokata jälkeenpäin tietokoneella kuin käsin. Järjestelmä oli myös selkeä.”

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Opetussuunnitelmatyö on tulevaisuustyötä

Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2014 lukion uuden tuntijaon. Valtakunnallisesti puhutaan opetussuunnitelman laatimisen sijaan ainoastaan päivittämisestä mutta todellisuudessa tekstin päivitykset tulevat muuttamaan maamme lukioitten toimintakulttuureja merkittävästi. Eri oppiaineille tulee uusittu painoarvo lukion oppimäärässä, vaikka kokonaiskurssimääränä pysyy samana.
Oppimisen tavat ja tiedonhankinta korostuvat. Tavoitteena on, että opiskelijat toimivat turvallisissa ja terveellisissä opiskeluympäristöissä, joissa he voivat asettaa opiskelulle omia tavoitteitaan ja oppia työskentelemään sekä itsenäisesti että yhteistoiminnallisesti erilaisissa ryhmissä ja verkostoissa.  Opiskelussa käytetään monipuolisesti teknologian luomia mahdollisuuksia niin itsenäisessä kuin yhteisöllisessäkin työskentelyssä. Opiskelijoita ohjataan hyödyntämään digitaalisia opiskeluympäristöjä ja työvälineitä eri muodossa esitetyn informaation hankintaan, käsittelyyn ja jalostamiseen sekä uuden tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. Opiskelijoiden informaaleissa opiskeluympäristöissä hankkimaa osaamista hyödynnetään formaalisen oppimisen tukena, myös vertaisoppimisessa. Koulun sisä- ja ulkotilojen lisäksi opiskellaan muissa rakennetuissa ympäristöissä ja luonnossa.
Opiskelijan tulee saada mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen, vertaisoppimiseen, ratkaisujen yhdessä ideointiin ja tuottamiseen sekä luovaan ongelmanratkaisuun ja ajatteluun. Oppiva yhteisö ohjaa havainnoimaan ja analysoimaan nykyajan ilmiöitä ja toimintaympäristöjä. Yhteisöllistä ja yksilöllistä oppimista vahvistavia käytäntöjä kehitetään suunnitelmallisesti. Toiminta on opiskelijalähtöistä ja se vahvistaa opiskelijoiden omaa toimijuutta, kehitystä ja oppimista.
Perusopetuksen jälkeen lukiolaisen laaja-alaisuus monipuolistuu ja vahvistuu. Lukio-opetus auttaa opiskelijaa tunnistamaan hänelle sopivia opiskelustrategioita ja kehittymään niissä taitavaksi. Tavoitteena on muodostaa opiskelijalle vankka elinikäisen opiskelun taito ja tahto.
Perusopetuksen arviointikulttuuri kokee suuren muutoksen summatiivisesta arvioinnista kohti formatiivista arviointia, ja nivelvaiheen ylittävät uudet lukiolaiset tuovat mukanaan arviointiin aivan uudet vaateet myös lukiossa. Lukion opetussuunnitelman koulukohtainen päivitystyö käynnistyi keväällä ja saatetaan päätökseen jo vuoden loppuun mennessä. Lukion uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille elokuussa 2016.

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu


tiistai 28. huhtikuuta 2015

YH1-lukiokurssi keskustelevalla ja tutkivalla otteella

Opetusharjoittelijat: Silva Nikka, Jesper Kristiansson ja Ville Salmela

Kurssin ohjaaja: Sakari Suutarinen, Jyväskylän normaalikoulu

Kurssin suunnitteluvaiheessa sovittiin ensimmäisenä yhteisesti kurssin suurista linjoista ja työtavoista. Yksi kurssin toteuttamisen reunaehto oli niin sanotun ”perinteisen” opettajajohtoisen opetuksen välttäminen ja sen korvaaminen opiskelijoista lähtevällä tutkivalla otteella. Suunnitteluvaiheessa muodostettiin alustava kurssirunko, joka rakennettiin opetussuunnitelman pohjalta. Kurssin läpi kantavaksi teemaksi valikoitui opiskelijoiden omien vaikuttamis-mahdollisuuksien tiedostaminen. Koska yhteiskuntaan liittyvä tieto on usein vahvasti näkökulmasta riippuvaista, kantavaksi työtavaksi valittiin keskustelupainotteisuus, jonka tarkoitus oli myös antaa opiskelijalle mahdollisuus ja tilaa paitsi muodostaa käsiteltävästä asiasta oma mielipiteensä, myös esittää se muille. Opiskelijat myös osallistettiin kurssin suunnitteluun kurssin ensimmäisellä tunnilla, jolla opiskelijat saivat ryhmissä pohtia heitä kiinnostavia aiheita ja työtapoja, joita he kurssille toivoivat. Kurssilla ei pidetty lainkaan perinteistä loppukoetta, vaan kurssi arvioitiin kolmen kirjallisen tehtävän perusteella. Lisäpisteitä oli mahdollista saada tuntiaktiivisuudesta sekä ”Quest-tehtävistä”, jotka olivat opiskelijoille vapaaehtoisia lisätehtäviä. Suuri osa opiskelijoista teki jokaisen tehtävän. Esseiden kirjoittamisen uskoimme ohjaavan syvällisempään tiedonrakentamisprosessiin ja pysyvämpiin oppimistuloksiin kuin kokeen ja kokeeseen lukemisen.
Kurssi vietiin läpi keskusteluun ja tutkivaan otteeseen kannustavalla työtavalla. Opiskelijat jaettiin kurssin alussa pienryhmiin, joissa he työskentelivät jokaisella tunnilla. Ryhmiä vaihdettiin virkistykseksi kurssin puolessa välissä. Luokkatila oli järjestetty siten, että opiskelijat istuivat ryhmäpöydissä, joissa keskustelua käytiin.
Jyväskylän normaalikoulun lukiossa jokaisella lukiolaisella on käytössään henkilökohtainen tablet-tietokone (iPad), jota pyrittiin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan. Käytännössä kaikki käytetty materiaali jaettiin opiskelijoille sähköisessä muodossa Showbie-alustan kautta. Showbie-alustaa käytettiin myös kurssin aikana tehtävien arvioitavien tehtävien ohjeistamiseen ja palauttamiseen. Tablet-laite mahdollisti myös monipuolisten tietolähteiden hyödyntämisen opetustilanteissa; internetin käyttö mahdollisti tiedonhaun muiden muassa sähköisistä lehtiartikkeleista ja viranomaisten internet-palveluista. Opiskelijat myös toteuttivat ryhmissään esityksen Keynote-ohjelmalla, joka jaettiin Showbie-alustalla kaikille kurssilaisille. Tablet-laitteiden ansiosta paperisia monisteita tai muita materiaaleja ei tarvinnut käyttää käytännössä lainkaan. Oppilaiden ennakkokäsitysten kartoittamiseen ja niistä keskustelemisen avaamiseen käytettiin satunnaisesti Padlet-ohjelmaa, joka mahdollisti ajatusten ”kirjoittamisen kaikkien nähtäville”. Tällä pyrittiin rohkaisemaan erityisesti sellaisia opiskelijoita osallistumaan, joiden kynnys esimerkiksi viittaamiseen on korkeampi. Padletia hyödynnettiin myös kurssilla tehdyssä vaalipaneelisimulaatiossa simuloimaan sosiaalisen median roolia.

Kokemustemme mukaan järjestely toimi erinomaisesti; materiaalit olivat tablet-laitteiden ansiosta kaikilla mukana ja käytettävissä jokaisella tunnilla. Laitteet myös mahdollistivat opettajille monipuolisempien tehtävien laatimisen ja toteuttamisen sekä tehtävien arvioimisen yhteistyössä. Vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman mukaan yksi yhteiskuntaopin opetuksen keskeisistä tavoitteista on, että opiskelija pystyy hankkimaan ajankohtaista tietoa eri lähteistä sekä arvioimaan kriittisesti verbaalista, kuvallista ja tilastollista informaatiota”. Katsomme, että tablettien avulla ajankohtaista tietoa opetustilanteissa etsien ja hyödyntäen pystyimme vastaamaan tähän tavoitteeseen huomattavasti paremmin kuin pelkän oppikirjan ja mahdollisten monisteiden avulla olisi ollut mahdollista. Lukiolaisilta kerättiin kurssin lopussa palaute. Sen mukaan opiskelijat kokivat iPadeilla tehdyt tehtävät sopivan vaikeiksi.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

"Koulussa tapahtuvan arvioinnin ensisijainen tehtävä on tukea oppimista."

Yllä olevan sitaatin ovat kirjoittaneet nykyisen arviointimaailman gurut Paul Black ja Dylan Wiliam (2012, 11*). Heidän ja myös monien muiden oppimisen ja arvioinnin tutkijoiden mielestä arvioinnin tärkein tehtävä on edistää oppimista. Ei mitata oppimisen tulosten määrää, ei vertailla oppijoita keskenään, vaan edistää jokaisen oppijan oppimista ja sen laatua monipuolisen arvioinnin ja palautteen keinoin. Ja tätä haluaa Opetushallituskin: sekä perusopetuksen että lukio-opetuksen opetussuunnitelmien perusteissa arvioinnin keskeiseksi tehtäväksi on mainittu nimenomaan oppimisen edistäminen.

Vaikka Black ja Wiliam puhuvat lähinnä opiskeluprosessin aikaisen, oppimista, opiskelua ja myös opetusta ohjaavan formatiivisen arvioinnin puolesta, kaiken koulussa tapahtuvan arvioinnin tulee edistää oppimista (ks. myös Gardner 2012, 106*). Myös sen summatiivisen arvioinnin eli esimerkiksi (kurssi)kokeiden ym. arviointien, jotka tapahtuvat opintojaksojen päätteessä ja jotka yleensä vaikuttavat (kurssi)arvosanaan.

Myös sähköisen arvioinnin tulee ensisijaisesti edistää oppimista. Tällä palstalla on esitelty lukuisia innovatiivisia ja formatiivisia tapoja käyttää sähköistä arviointia oppimisen edistämiseksi: on ollut erilaisia tuntitestejä, kyselyjä, osakokeita, simulaatioita ja sähköisesti toteutettuja (koti)tehtäviä, joita on toteutettu sähköisesti osana monipuolisesta arviointia. Lisäksi on sähköistetty itse- ja vertaisarviointia, ja opettajan antama palautekin on monessa mielessä saanut lisää virtaa. Black ja Wiliam olisivat varmasti hyvin tyytyväisiä.

Miksi sitten olen huolestunut? Istuttuani parissa kirjanesittelytilaisuudessa, joissa kummassakin kovasti kehuttiin ko. lukion kirjasarjojen sähköisiä kokeita, säikähdin. "Millaisen palautteen opiskelija saa sähköisestä kokeesta?"  "Numeron. Siis esimerkiksi 8+. Mahdollisesti myös osatehtävien pistemäärät, kuten 8/15p.", minulle vastattiin. "Miten ja missä vaiheessa opiskelija pääsee tarkastelemaan tekemäänsä, ja jo arvioitua, koetta, jotta hän itse näkee, mitä oli osannut ja mikä kaipaa kertausta. Siis että mistä ne 8/15 pistettä tulivat - siis mitkä osiot olivat oikein, mitkä eivät?" jankkasin jatkoa. "Ai, pitäisikö ne muka vielä kokeen tekemisen jälkeen päästä näkemään? Hmm, en tiedä onnistuisiko se teknisesti. Ja meille kyllä monet opettajat ovat sanoneet, että eihän opiskelija enää saa päästä koettaan näkemään. Nehän voisivat sitten vaikka kertoa oikeita vastauksia tuleville ryhmille ja seuraavilla vuosikursseille, eivätkä opettajat jaksa loputtomia määriä uusia kokeita tehdä. Kielten kokeet vaativat paljon työtä... En tiedä, onko se edes mahdollista?"

Sähköiset kokeet automaattisine korjauksineen ynnä muine kätevine toimintoineen ovat oiva työkalu. Ja kun YO-kirjoituksetkin sähköistyvät, meidän täytyy totuttaa opiskelijamme sähköiseen arviointiin myös osana kurssiarviointia. Me emme kuitenkaan voi suostua siihen, että opiskelijamme eivät saisi kokeistaan muuta palautetta kuin pelkän 8+. Sehän ei ole sitä monipuolista arviointipalautetta, joka edistää oppimista – ei edes sähköisesti.

*Molemmat teoksessa John Gardner (toim.) Assessment and learning. Lontoo: SAGE.

Pirjo Pollari, englannin lehtori, Jyväskylän normaalikoulu