tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sähköiset testit vieraan kielen arvioinnissa




Päättyneenä lukuvuotena kokeilin lukion saksan opetuksessa useita erilaisia sähköisiä testaukseen sopivia ohjelmia. Tuttujen Socrativen ja Googlen kyselytyökalun rinnalle otin Kahootin, Edmodon testityökalun ja Hot Potatoesin Moodlessa.  Sanakokeissa hyödynsin kaikkia, itse kurssikokeissa tein kuullun ymmärtämisen tehtävät, rakenne- ja sanasto-osuudet sekä kurssipalautteen ja itsereflektion Googlen lomakkeille. Tekstinymmärtämistehtävät ja kirjoitelman opiskelijat tekivät perinteisesti paperille.  Suullinen osuus tehtiin joko yksin kotikokeena tai parin kanssa tunnilla: tehtävä äänitettiin tai kuvattiin ja lähetettiin opettajalle. Opiskelijat saivat käyttää älypuhelinta tai tietokonetta/tablettia suullisen tehtävän tekemisessä.

Ensimmäisillä alkavan saksan kursseilla pidin kokeet tunnilla ja jaoin eri osuudet kahdelle oppitunnille. Näin pääsin itse seuraamaan kokeen tekemistä ja huomasin, missä kohdin opiskelijoilla oli ongelmia. Myös ajankäytön seuraaminen oli helpompaa. Jaoin linkit tehtäviin Wilman kautta. Myöhemmillä kursseilla opiskelijat tekivät kokeen lukion koeviikolla auditoriossa ja jaoin linkit tehtäviin Moodlen kautta. Moodle osoittautui hyväksi pohjaksi sähköisiin kokeisiin. Siinä saa ajastettua tehtävien tekoajan ja Hot Potatoes –tehtävissä opiskelija saa heti palautteen siitä, miten onnistui. Lisäksi kokeesta poissaolija ei pääse katsomaan tehtäviä ilman, että siitä jää jälki, toisin kuin Wilman kautta jaettavissa tehtävälinkeissä. 

Sähköinen testaus on erittäin aikaa vievää. Ensinnäkin sanakokeiden tekemiseen saksan kielessä aikaa kuluu varmaan nelinkertainen aika paperikokeeseen verrattuna. Koska kyseessä nk. rakennekieli, jossa pitää osata substantiivien artikkelit ja monikkomuodot sekä vahvojen verbien taivutus myös preesensissä, menee yhden sanan syöttämiseen ohjelmaan paljon aikaa, kun kaikki piti tehdä valmiiksi: 1) auto: artikkeli, 2) auto: sana, 3) auto: monikkomuoto). Näin ollen ainakin toistaiseksi perinteinen paperitesti on paljon nopeampi tehdä ja korjata. Toisaalta hyvän testin ja testipohjan voi hyödyntää uudestaan joko samanlaisena tai hieman muunneltuna.  Koska valmiita sähköisiä kokeita ei ole, olen tehnyt kaikki tehtäväpohjat itse eli luonut aukkotekstit rakenteiden testaukseen ja miettinyt kuullun ymmärtämisiin tehtävät.  Kuullun ymmärtämisissä olen hyödyntänyt OPH:n etälukion saksan sivuja ja audiolinqua-sivustoa (http://www.audio-lingua.eu/?lang=en). Opiskelijalle on ollut itse äänitiedosto yhden linkin ja siihen kuuluvat tehtävät toisen linkin takana. Kokemus osoitti, että koetilanteessa pitää olla käytettävissä varakone  ja varakuulokkeet kuullun ymmärtämistä varten, sillä kaikkien opiskelijoiden laitteet eivät toimikaan aukottomasti eri äänitiedostojen avaamisessa. 

Mielestäni kurssikokeista tuli tylsempiä kuin aikaisemmista paperikokeista. Kokeen tehtävät ovat sellaisia, mihin kyseinen ohjelma taipuu ja näin ollen luovaa kielenkäyttöä ja oman osaamisen näyttämistä tuli vähemmän. Sähköisen kokeen korjaamisen tulisi olla aika mekaanista, jotta sitä viitsii tehdä. Vaikka Googlen tehtäviä voi korjata nopeasti Flubaroo-apuohjelman kautta, pitää kaikki vastaukset käydä kuitenkin vielä läpi ja tarkistaa, voisiko opiskelijan vastauksen hyväksyä täysin tai puolin pistein. Tämä manuaalinen korjaustyö on hidasta, hitaampaa kuin paperikokeen tarkistaminen.  Jäin myös pohtimaan sitä, katsooko opiskelija oikeat vastaukset, kun ne tulevat esimerkiksi Flubaroo-ohjelman avulla opiskelijan sähköpostiin.Uutta oli myös tehtävien visuaalisuuden huomioiminen. Esimerkiksi jos Googlen lomakkeessa instruktio jäi liian kauas, ei opiskelija enää muistanutkaan, mitä piti tehdä eikä osa opiskelijoista ymmärtänyt/ viitsinyt vierittää sivua takaisinpäin.  Huomasin myös, että oli hyvä tehdä oma koe jokaiselle kielen eri osa-alueelle. Se auttoi hahmottamaan sitä, mitä tehtävissä piti tehdä. Mikäli haluaa yhdistää sanaston ja kieliopin testauksen samaan tehtävään, onnistunee se sitten, kun opiskelijat ovat tottuneempia sähköisiin testeihin. 

Positiivista sen sijaan on suullisen tuottamisen helppous ja suullisen osaamisen testaus monella eri tavalla, myös luovasti. Lisäksi opiskelijan kielitaidon kasvaessa helpottuu myös mahdollisuus hyödyntää verkon autenttista materiaalia. Valinnaiskielissä se kestää tosin kauan ja vaatii opettajalta sitä, että etsii sopivia sivuja ja tekee niihin sopivia tehtäviä. Mukavaa on, että opiskelijat pääsääntöisesti pitävät sähköisestä testauksesta.

Keväällä pohdimme sähköisten kokeiden haasteita myös saksan opetusharjoittelijoiden kanssa. Yhdessä saksan laitoksen lehtorin ja okl:n didaktikon kanssa pidimme harjoittelijoille digabi-työpajan, jossa teimme erilaisia sähköisiä tehtäviä ja testejä kuten tekstin- ja kuullun ymmärtämisiä sekä rakennetehtäviä. Tarkoitus on ensi kouluvuoden alkaessa julkaista tehtävät verkossa, jotta useampi saksanopettaja voisi hyödyntää niitä. Lisäksi kirjoitimme yhdessä blogitekstin Digabin sivuille, sekin ilmestyy lukuvuoden alkaessa. Tätä yhteistyötä jatkamme ensi harjoitteluvuonna uusien harjoittelijoiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti