Viime
keväänä sain rehtorilta luvan suunnitella kirjattoman alkeissaksan
ykköskurssin. Olin jo pitkään pohtinut, miten kielen alkeita voisi opettaa
jollakin toisella tapaa kuin kirjan avulla. Kirjat ovat kalliita, ja siksi monella
opiskelijalla onkin käytetty kirja, jossa vastauksetkin voivat olla valmiina. Halusin estää tämän ja kokeilla samalla jotain uutta.
Suunnittelin
kurssin rungon Wikispaces-alustalle. Yhdelle alasivulle tuli täydentyvä
kurssisuunnitelma, jonne merkitsin myös läksyt. Jaoin kurssilla opeteltavan
asian neljään kokonaisuuteen, jokaiselle kokonaisuudelle tuli oma alasivunsa.
Näille sivuille keräsin teemoittain valmiita linkkejä eri sivustoille. Hyödynsin
paljon OPH:n etälukion saksan sivuja, koska sivujen toisena tekijänä tunsin
materiaalin. Etälukion tekstejä hyödynnettiin myös ääntämisharjoituksina. Sanastoa keräsimme yhdessä tunnilla taululle.
Lähdimme rakentamaan sanastoja yleensä kysymyksestä, mitä sanoja tarvitsemme, kun haluamme vaikka
kertoa perheestämme tai koulusta. Tunnin
lopussa tallensin taulun sanaston älypuhelimellani ja kirjoitin sanat myöhemmin
Wikiin. Läksynä oli usein tuottaa lyhyitä lauseita tai pieniä tekstejä, ne
palautettiin joko Wilman kautta tai kirjoitettiin perinteisesti vihkoon. Joistakin
opiskelijoiden läksylauseista tein verkkoon yhteisiä harjoitustehtäviä. Myös verkossa olevia tehtäviä tuli läksyksi. Hyödynsin
välillä käänteisen oppimisen työtapoja. Opiskelijoiden piti esimerkiksi opetella
kotona värit you tubesta löytämieni opetusvideoiden avulla. Omia opetusvideoita
en tehnyt, vaan etsin sopivia valmiita materiaaleja. Suullista viestintää harjoiteltiin parin kanssa
luokassa kasvotusten ja nauhoittamalla parikeskusteluja. Kuullun ymmärtämisen
tehtäviä teimme B3-saksan ensimmäisen kurssin oppikirjasta, jota olin muutenkin
käyttänyt vapaamuotoisesti kurssin suunnittelun runkona.
Sanatestit
ja suurin osa loppukokeesta tehtiin sähköisesti. Käytin testaamisessa sekä
Socrative- ohjelmaa että Googlen lomakkeita. Testien lisäksi keräsin opiskelijoiden vihot
kaksi kertaa kurssin aikana. Halusin opiskelijoiden kirjoittavan alussa kaiken
vihkoon, sillä näin saatoin varmistaa, että virheet kirjoituksessa eivät olleet
näppäilyvirheitä, vaan ”oikeita” kirjoitusvirheitä. Oikeinkirjoituksen lisäksi
annoin palautetta siitä, miten opiskelija oli hyödyntänyt erilaisia
muistiinpanotekniikoita. Vieraan kielen oppimisen taidoista puhuimme kurssin
aikana todella paljon.
Sähköisesti
testasin kuullun ymmärtämistä, sanastoa, rakennetta ja reagointia. Kuullun ymmärtäminen tuli CD:ltä opettajajohtoisesti, vastaaminen tehtiin sähköisesti. Tekstin
ymmärtäminen oli perinteisesti paperilla, sillä yhtenä tehtävänä oli tehdä itse
saksankieliset kysymykset tekstiin ja vastata sitten kysymyksiin. Tämä olisi
ollut hankalaa korjata sähköisesti. Aikaisemmat kurssikokeeni ovat olleet
vapaamuotoisempia, ja olen pyrkinyt antamaan tilaa myös opiskelijan luovuudelle.
Tällaista luovuutta en osannut siirtää osaksi sähköistä koetta. Tein jokaisen
yksittäisen osa-alueen omalle lomakkeelleen jo ihan teknisistä syistä: jos verkkoyhteys
olisi katkennut kesken kokeen tekemisen, ei vahinko olisi ollut niin suuri. Kurssikoe
tehtiin kahdella eri tunnilla: kuullun ymmärtäminen ja tekstin ymmärtäminen
yhdellä tunnilla, sanasto, rakenne ja reagointi toisella. Toisella tunnilla
opiskelijat vastasivat myös sähköiseen kurssipalautteeseen. Olin tehnyt ennen
koetunteja Wilma-viestiin valmiiksi linkit koelomakkeisiin ja lähetin viestin
opiskelijoille tunnin alussa. Tämä oli mielestäni helppo tapa saada linkit
välitettyä kaikille nopeasti ja varmasti.
Reagointi-testiin
olin tehnyt videon: videolla kyselin opiskelijoilta saksaksi kaikenlaisia
kurssilla harjoittelemiamme asioita: kerro perheestäsi, säästä, koulusta, jne.
Opiskelija kuunteli videota ja vastasi kysymyksiin saksaksi nauhoittaen
vastauksensa joko kännykällä tai tietokoneella. Osalle tehtävä oli vaikea.
Kysymykset tulivat välillä liian nopeasti , tilanne jännitti tai opiskelijan
tekninen osaaminen ei riittänyt. Heillä oli harjoittelijat apuna ja tukena
testiä tehdessä. Meillä ei ollut myöskään rauhallista paikkaa tehdä tätä tallennusta,
joten käytävillä kulki myös muita opiskelijoita ja taustameteli oli välillä
häiritsevää. Tallenteen lähettäminen opettajan sähköpostiin oli muutamalla opiskelijalla hankalaa.Tästä tehtävästä tulikin lopulta vain ylimääräisiä pisteitä,
huonosti menneestä reagointiosuudesta ei siis sakotettu lainkaan. Tällaisia reagointitehtäviä teen kuitenkin jatkossakin, ehkä jopa jokaiselle kurssille omansa.
Kurssipalautteessa
kysyin opiskelijoiden mielipidettä kirjattomasta kurssista ja sähköisistä
testeistä. Kuten aina, osalle kirjaton kurssi sopi vallan mainiosti, osalle
taas kirja olisi tuonut kaivattua turvaa ja selkeyttä. Arvosanajakauma ei poikennut aikaisemmista
kursseista. Sähköisestä kokeesta opin sen, että liian pitkä tehtävä vaatii
väliohjeistuksen, varsinkin jos tehtävä tyyppi muuttuu: opiskelijoille ei
riittänyt yksi ohjeistus tehtävään, jossa oli ensin monivalintaa ja sitten
aukkotekstiä, sillä ohjeet katoavat näköpiiristä opiskelijan edetessä. Toisaalta, kun sähköiset kokeet yleistyvät, myös opiskelijoiden valmius toimia erilaisisa testiympäristöissä kasvaa, ja alun hankaluudet poistuvat.
Kirjaton
kurssi oli opettajalle työläs mutta toisaalta antoisa. Erilaisten linkkien ja
opetusvideoiden etsimiseen meni aikaa, samoin eri aihepiiriin liittyvien
kokonaisuuksien suunniteluun (sanasto, tarvittavat rakenteet, niihin tehtävät,
tekstit, kuuntelut, suullistaminen,…) Nyt kun kurssin materiaali on kertaalleen
tehty ja valmiina verkossa, käytän sitä varmasti uudelleen. Myös opettaja sai
kurssin aikana kokea, että "Lernen macht Spaβ!"
Kurssin
alusta: http://wirfangenan.wikispaces.com
Katrina Vartiainen, Turun normaalikoulu