tiistai 14. lokakuuta 2014

Sähköinen saksan kurssi



Viime keväänä sain rehtorilta luvan suunnitella kirjattoman alkeissaksan ykköskurssin. Olin jo pitkään pohtinut, miten kielen alkeita voisi opettaa jollakin toisella tapaa kuin kirjan avulla. Kirjat ovat kalliita, ja siksi monella opiskelijalla onkin käytetty kirja, jossa vastauksetkin voivat olla valmiina. Halusin estää tämän ja kokeilla samalla jotain uutta.

Suunnittelin kurssin rungon Wikispaces-alustalle. Yhdelle alasivulle tuli täydentyvä kurssisuunnitelma, jonne merkitsin myös läksyt. Jaoin kurssilla opeteltavan asian neljään kokonaisuuteen, jokaiselle kokonaisuudelle tuli oma alasivunsa. Näille sivuille keräsin teemoittain valmiita linkkejä eri sivustoille. Hyödynsin paljon OPH:n etälukion saksan sivuja, koska sivujen toisena tekijänä tunsin materiaalin. Etälukion tekstejä hyödynnettiin myös ääntämisharjoituksina.  Sanastoa keräsimme yhdessä tunnilla taululle. Lähdimme rakentamaan sanastoja yleensä kysymyksestä,  mitä sanoja tarvitsemme, kun haluamme vaikka kertoa perheestämme tai koulusta.  Tunnin lopussa tallensin taulun sanaston älypuhelimellani ja kirjoitin sanat myöhemmin Wikiin. Läksynä oli usein tuottaa lyhyitä lauseita tai pieniä tekstejä, ne palautettiin joko Wilman kautta tai kirjoitettiin perinteisesti vihkoon. Joistakin opiskelijoiden läksylauseista tein verkkoon yhteisiä harjoitustehtäviä.  Myös verkossa olevia tehtäviä tuli läksyksi. Hyödynsin välillä käänteisen oppimisen työtapoja. Opiskelijoiden piti esimerkiksi opetella kotona värit you tubesta löytämieni opetusvideoiden avulla. Omia opetusvideoita en tehnyt, vaan etsin sopivia valmiita materiaaleja.  Suullista viestintää harjoiteltiin parin kanssa luokassa kasvotusten ja nauhoittamalla parikeskusteluja. Kuullun ymmärtämisen tehtäviä teimme B3-saksan ensimmäisen kurssin oppikirjasta, jota olin muutenkin käyttänyt vapaamuotoisesti kurssin suunnittelun runkona.

Sanatestit ja suurin osa loppukokeesta tehtiin sähköisesti. Käytin testaamisessa sekä Socrative- ohjelmaa että Googlen lomakkeita.  Testien lisäksi keräsin opiskelijoiden vihot kaksi kertaa kurssin aikana. Halusin opiskelijoiden kirjoittavan alussa kaiken vihkoon, sillä näin saatoin varmistaa, että virheet kirjoituksessa eivät olleet näppäilyvirheitä, vaan ”oikeita” kirjoitusvirheitä. Oikeinkirjoituksen lisäksi annoin palautetta siitä, miten opiskelija oli hyödyntänyt erilaisia muistiinpanotekniikoita. Vieraan kielen oppimisen taidoista puhuimme kurssin aikana todella paljon.

Sähköisesti testasin kuullun ymmärtämistä, sanastoa, rakennetta ja reagointia. Kuullun ymmärtäminen tuli CD:ltä opettajajohtoisesti, vastaaminen tehtiin sähköisesti. Tekstin ymmärtäminen oli perinteisesti paperilla, sillä yhtenä tehtävänä oli tehdä itse saksankieliset kysymykset tekstiin ja vastata sitten kysymyksiin. Tämä olisi ollut hankalaa korjata sähköisesti. Aikaisemmat kurssikokeeni ovat olleet vapaamuotoisempia, ja olen pyrkinyt antamaan tilaa myös opiskelijan luovuudelle. Tällaista luovuutta en osannut siirtää osaksi sähköistä koetta. Tein jokaisen yksittäisen osa-alueen omalle lomakkeelleen jo ihan teknisistä syistä: jos verkkoyhteys olisi katkennut kesken kokeen tekemisen, ei vahinko olisi ollut niin suuri. Kurssikoe tehtiin kahdella eri tunnilla: kuullun ymmärtäminen ja tekstin ymmärtäminen yhdellä tunnilla, sanasto, rakenne ja reagointi toisella. Toisella tunnilla opiskelijat vastasivat myös sähköiseen kurssipalautteeseen. Olin tehnyt ennen koetunteja Wilma-viestiin valmiiksi linkit koelomakkeisiin ja lähetin viestin opiskelijoille tunnin alussa. Tämä oli mielestäni helppo tapa saada linkit välitettyä kaikille nopeasti ja varmasti. 

Reagointi-testiin olin tehnyt videon: videolla kyselin opiskelijoilta saksaksi kaikenlaisia kurssilla harjoittelemiamme asioita: kerro perheestäsi, säästä, koulusta, jne. Opiskelija kuunteli videota ja vastasi kysymyksiin saksaksi nauhoittaen vastauksensa joko kännykällä tai tietokoneella. Osalle tehtävä oli vaikea. Kysymykset tulivat välillä liian nopeasti , tilanne jännitti tai opiskelijan tekninen osaaminen ei riittänyt. Heillä oli harjoittelijat apuna ja tukena testiä tehdessä. Meillä ei ollut myöskään rauhallista paikkaa tehdä tätä tallennusta, joten käytävillä kulki myös muita opiskelijoita ja taustameteli oli välillä häiritsevää. Tallenteen lähettäminen opettajan sähköpostiin oli muutamalla opiskelijalla hankalaa.Tästä tehtävästä tulikin lopulta vain ylimääräisiä pisteitä, huonosti menneestä reagointiosuudesta ei siis sakotettu lainkaan. Tällaisia reagointitehtäviä teen kuitenkin jatkossakin, ehkä jopa jokaiselle kurssille omansa.

Kurssipalautteessa kysyin opiskelijoiden mielipidettä kirjattomasta kurssista ja sähköisistä testeistä. Kuten aina, osalle kirjaton kurssi sopi vallan mainiosti, osalle taas kirja olisi tuonut kaivattua turvaa ja selkeyttä.  Arvosanajakauma ei poikennut aikaisemmista kursseista. Sähköisestä kokeesta opin sen, että liian pitkä tehtävä vaatii väliohjeistuksen, varsinkin jos tehtävä tyyppi muuttuu: opiskelijoille ei riittänyt yksi ohjeistus tehtävään, jossa oli ensin monivalintaa ja sitten aukkotekstiä, sillä ohjeet katoavat näköpiiristä opiskelijan edetessä. Toisaalta, kun sähköiset kokeet yleistyvät, myös opiskelijoiden valmius toimia erilaisisa testiympäristöissä kasvaa, ja alun hankaluudet poistuvat.  

Kirjaton kurssi oli opettajalle työläs mutta toisaalta antoisa. Erilaisten linkkien ja opetusvideoiden etsimiseen meni aikaa, samoin eri aihepiiriin liittyvien kokonaisuuksien suunniteluun (sanasto, tarvittavat rakenteet, niihin tehtävät, tekstit, kuuntelut, suullistaminen,…) Nyt kun kurssin materiaali on kertaalleen tehty ja valmiina verkossa, käytän sitä varmasti uudelleen. Myös opettaja sai kurssin aikana kokea, että "Lernen macht Spaβ!"


Katrina Vartiainen, Turun normaalikoulu