Joensuun normaalikoulu

Abiturientit opettajina – vertaisohjausta lukion väittelykurssilla

Miten voi hyödyntää abiturienttien osaamista ja siirtää sitä nuoremmille opiskelijoille? Entä mitä kaikkea abi oppii opettaessaan?

Joensuun normaalikoulun kakkosluokkalaisilla on opettajinaan myös abiturientteja. Vertaisopetusta on jo muutaman vuoden ajan kokeiltu lukujärjestyksen ulkopuolella järjestettävillä väittelykursseilla. Syyslukukaudella 2014 mukana on ollut seitsemän abivalmentajaa ja parikymmentä kakkosluokkalaista, ja edellisenä vuonna abejakin oli mukana parikymmentä.

Väittelyhankkeesta kasvoi kaksi väittelykurssia

Joensuun normaalikoulu valittiin keväällä 2011 mukaan Nuoren Voiman Liiton valtakunnalliseen väittelyprojektiin, jonka myötä saimme koululle omat väittelyvalmentajat. Toimittaja-teatterinohjaaja Susanna Kuparinen ja toimittaja Hanna Nikkanen vierailivat koululla muutamia kertoja opastamassa lukion kakkosluokkalaisia ja projektin opettajia. He opettivat väittelytekniikkaa ja argumentaatiota, antoivat palautetta harjoitusväittelyistä ja innostivat meitä väittelykulttuuriin. Hanke huipentui valtakunnalliseen Sokrates-väittelykilpailuun, joka järjestetään vuosittain Helsingissä Nuorten filosofiatapahtuman yhteydessä. Sen jälkeen kipinä ei ole sammunut.

Jo ennen NVL:n hanketta lukiolaisemme olivat jo useana vuonna osallistuneet Britannian suurlähetystön englanninkieliseen väittelykilpailuun, ja olimme järjestäneet lukioluokkien välisiä väittelyturnauksiakin. Väittelyä on myös käytetty opetusmenetelmänä äidinkielen lisäksi esimerkiksi historiassa, yhteiskuntaopissa, uskonnossa ja fysiikassa. Hankkeen myötä toteutimme kuitenkin ensimmäistä kertaa kokonaisen väittelykurssin (ARG1), ja kun kokeiluvuoden opiskelijat halusivat jatkaa väittelyä vielä kolmannella luokalla, suunnittelimme heille jatkokurssin (ARG2). Siitä alkoi "koutsauksen" perinne, josta on nyt rakentunut koko väittelytoiminnan perusta.

Abi valmentaa

Halusimme tehdä abeille toisesta väittelykurssista tavoitteiltaan, rakenteeltaan ja sisällöiltään uudenlaisen, ja kun innokkaita kakkosluokkalaisia tuli mukaan liki kolmekymmentä, nimesimme kaikille kakkosista muodostetuille luokkajoukkueille kaksi tai kolme abivalmentajaa, ”koutsia”. Koutsit jatkoivat edellisen vuoden aikuisten hankekouluttajien tehtävää, kun kokoonnuimme kerran viikossa pitkällä välitunnilla ja koeviikkojen viimeisenä iltapäivänä väittelemään. Koutsit ovat toimineet kurssia vetävien äidinkielen ja filosofian opettajien rinnalla ja välillä myös hyvin itsenäisinä vertaisopettajina.

Syyslukukaudella 2014 valmentamisen aloitti jo kolmas abivuosikerta, joka kasvattaa kakkosluokkalaisia paitsi eteviksi väittelijöiksi, myös tuleviksi abikoutseiksi. Koko väittelytoiminnan jatkuvuus on taattua, kun valmennettavat saavat abeilta vahvan mallin, jonka innostamana he taas jatkavat ja kehittävät perinnettä omalla vuorollaan.

Abikoutsit ovat järjestäneet malliväittelyjä, joita kakkosluokkalaiset ovat saaneet kommentoida ja arvioida, ja näyttäneet esimerkkejä sekä onnistuneista että häviöön tuomituista väittelytavoista. Koutsit ovat toisinaan mukana kakkosten väittelyjoukkueissa jäseninä, mutta useimmiten he seuraavat väittelyharjoituksia, antavat niistä palautetta ja auttavat omia joukkueitaan tiedonhankinnassa ja väittelyyn valmistautumisessa. Tapaamisemme alkavat useimmiten abien johdannolla, mutta joskus myös opettajat pitävät pienen johdanto-osuuden. Opettajat organisoivat kurssit ilon ja harrastuksen periaatteella, joten abien työpanos on siinäkin suhteessa tärkeä.

Abit ovat mitä parhaita opettajia paitsi oman väittelykokemuksensa ansiosta, myös yksinkertaisesti suuremman lukiokurssimääränsä ansiosta. Harjoitusväittelyissä aiheet ovat tietenkin alussa yksinkertaisia, esimerkiksi koulumaailmaan liittyviä ja siten sisällöiltään helposti haltuun otettavia, mutta väittelykilpailuissa abien laajempi tietämys esimerkiksi luonnontieteistä, yhteiskuntaopista ja filosofiasta on tehnyt heistä myös asiantuntijoita valmennettavilleen. Siten ylemmän vuosikurssin osaaminen ja innostus välittyy nuoremmille myös monen oppiaineen näkökulmasta. Abien vanavedessä on saatettu valita vaikkapa filosofian syventäviä kursseja.

Entiset ja nykyiset koutsit pitävät vertaisopettajuutta hyvänä ratkaisuna aloittelevan väittelijän kannalta:

”Miusta vertaisopettajuudessa toimi hyvin ainakin se, että omakohtaset, samankaltaset kokemukset koutsien ja koutsattavien välillä ja sitä kautta samastuminen loi turvallisuuden tunnetta ja yhteyttä koutsien ja koutsattavien välille. On myös ehkä helpompi neuvoa toista, kun on itse vasta ollut vastaavassa tilanteessa, eli tietää, millaisia vinkkejä olisi itse kaivannut jne.”

”Koutsit toimivat loistavina (väittelijä)esimerkkeinä, vaikka aluksi vaikuttivat aivan ylivoimaisilta. Oli todella hyvä, että sai seurata useamman väittelyn 'kokeneemmilta vertaisilta'. Yhdessä väittelyihin valmistautuminen oli hyvin opettavaista, niin tupaväittelyihin kuin Sokratekseen. Väittelytoiminta näyttäytyi houkuttelevampana, kun mukana oli abikoutseja, selvästi erilaisena ja rennompana kuin perinteinen koulumeininki.”

"Kun itsellä on suhteellisen lyhyt aika siitä, kun aloitti väittelyn, on helpompi samaistua ja muistaa se tilanne, missä kakkoset nyt ovat. Pystyy hahmottamaan paremmin, missä silloin tarvitsi itse eniten apua, ja näin pystyy vastaamaan paremmin väittelijöiden tarpeisiin."

Abi organisoi

Toiseen väittelykurssiin abeilla sisältyy myös kakkosluokkien väittelykisan organisoiminen. Kisoja on järjestetty luokkien välillä tai kakkosluokkalaisista on muodostettu sekajoukkueita, joita kutakin on luotsannut oma koutsi tai pari. Abien tehtävänä on tiedottaa, valita aiheet, arpoa puolet, järjestellä tilat ja äänentoisto, huolehtia kirjanpidosta, toimia puheenjohtajina ja tuomareina ja hankkia myös opettajatuomarit kaikkiin väittelyihin. Yhteisöviestintää opiskeleva entinen koutsi arvioikin oppineensa toiminnassa ollessaan kaiken muun ohella myös johtamistaitoja.

Väittelykisan alkuerät pidetään koulun isossa yläaulassa välituntien aikana, jolloin paikalla on aina yleisö. Finaali pidetään koko lukiolle koulun auditoriossa, ja finaalin jälkeen kisan huipennuksena kakkosten joukkue ottaa mittaa valmentajistaan. Tähän saakka koutsit ovat saaneet myöntää olleensa erinomaisia valmentajia kakkosille ja nielleet kiltisti tappionsa.

Abit ovat tulleet vielä yo-kirjoitusten jälkeen juontajiksi, puheenjohtajiksi ja tuomareiksi Pohjois-Karjalan lukioiden väliseen tiedeväittelykisaan, jonka Normaalikoulu vuosittain järjestää nuorten SciFest-tiedetapahtumassa. Ja vielä lukion päättymisen jälkeenkin muutama entinen valmentaja, ”überkoutsi”, on tullut koululle tuomaroimaan harjoitusväittelyjä ja jatkamaan valmennusta. Koutsit ovatkin matkan varrella arvioineet saaneensa evääkseen paitsi rohkeutta yleisön edessä esiintymiseen, myös toiminnallista rohkeutta ja aloitteellisuutta.

Abi tutustuu kakkosiin

Abit pitävät vertaisopettajuudessa tärkeänä, että se antaa mahdollisuuden vuosiluokat ylittävään toimintaan. Tärkeää on myös väittelykursseilla syntyvä yhteishenki:

”Koutsaamisessa ihanaa oli nuorempaan ikäpolveen tutustuminen, sillä lukiossa on lopulta yllättävän vähän vuosiluokat ylittävää toimintaa. Uusien väittelijöiden innostus tarttui myös koutseihin ja kehitystä oli mahtava seurata! ”

”Kuitenkin parasta koutsaamisessa ja väittelyssä ylipäätään on luokka-asteiden välinen yhteistyö ja ryhmäytyminen, koutsien ja kakkosten välillä. Sillä on tosi iso merkitys.”

”On saanut uusia hyviä kavereita ja ystäviä! Ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Tavallaan voisi sanoa, että lisää jopa koulun yhteishenkeä, tai ainakin väittely-yhteishenkeä.” 

Väittelykurssilaisilla on ohjattujen tapaamisten ohella myös omia "miittejä" ennen väittelykisoja. Koulun otteluihin joukkueet valmistautuvat omien koutsiensa kanssa, ja koulujen välisiin kisoihin koko porukalla. Valmistautumista varten kurssilaisilla on ryhmiä sosiaalisessa mediassa. Tiedonhaussa tehdään työnjakoa, ja kukin lisää käytössä olevalle alustalle hankkimaansa aineistoa jaettavaksi yhteiseen käyttöön.

Yhteiset kokemukset ovat kasvattaneet väittelykurssilaista niin läheisiä, että ryhmä on pitänyt vielä abivuoden jälkeenkin omia kokoontumisiaan kotipaikkakunnalla.

Abi tuottaa oppimateriaalia

Uusimmat abikoutsit ovat koonneet kakkosia varten myös pienen väittelyoppaan. Sen avulla he pitivät valmennettavilleen oppitunnin, kun syksyn taksvärkkipäivänä harjoittelimme kokonaisen koulupäivän ajan. Abien oppitunti pohjusti päivän harjoitus- ja näytösväittelyjä, ja abit opettivat kakkosille väitteen avaamista, väittelyyn valmistautumista, statuksen ottamista ja jännittämisen hallintaa. Oppaan laajin kokonaisuus käsittelee itse väittelyn kulkua ja väittelystrategioita, ja oppitunnillaan abit myös havainnollistivat ohjeitaan omilla kokemuksillaan - sekä onnistuneilla että varoittavilla esimerkeillä.

Ehkä me kurssin opettajat olisimme osanneet laatia kirjallisen oppaan, mutta huomasimme abien opetusta seuratessamme, että emme olisi millään osanneet antaa niin havainnollista ja asiantuntevaa ohjausta, puhumattakaan käytännönläheisistä esimerkeistä.

Näytteeksi pieni palanen abiturienttien kokoamasta opetusmateriaalista:

Valmistautuminen 

• Valmistaudu sekä yksin että yhdessä joukkueen kanssa. Tee omat muistiinpanot ja täydennä niitä ryhmän muiden jäsenten argumenteilla. Keskustelkaa joukkueen kanssa, jos jokin asia väitteessä tuntuu vaikealta/vieraalta.
• Ja valmistaudu ajoissa! Myös hyvät yöunet ennen väittelyä ovat osa järkevää valmistautumista.
• Hyödyntäkää joukkueenne jäsenten erityisosaaminen. Joku on ehkä opiskellut yhteiskuntaoppia ja osaa sanoa asiaan yhteiskunnallisia näkemyksiä, toiset psykologisia, luonnontieteellisiä jne. Kielten opiskelun kautta tietää jotain muista kulttuureista ja niiden tavoista tehdä asioita. 
• Hyödyntäkää myös vanhempienne ja tuttujen kummien kaimojen tietämystä. Jos väite käsittelee lasten sukupuolineutraalia kasvatusta, osaa lastentarhaopettaja/äiti/isoäiti antaa tähän sellaisia näkökulmia, joita et ole tullut ajatelleeksi, tai työtön osaa kertoa työttömyydestä. Pitäkää siis silmät ja korvat auki.
• Seuratkaa jokapäiväisessä elämässä uutisointia ja ympäröivää maailmaa. Näin saatavia tietoja saattaa tarvita milloin missäkin, muuallakin kuin väittelyssä.

Abi oppii itsekin

Jokainen opettaja tietää, miten paljon omaa osaamista vahvistaa, kun opettaa jonkin asian toisille. Abikoutsimme ovat samaa mieltä:

”Koutsina ollessa sai hirvittävän määrän lisää itsevarmuutta, kun piti jakaa omia oppeja eteenpäin uskottavasti! Samalla huomio tuli kiinnitettyä eri asioihin kuin silloin, kun väitteli tai valmistautui itse, minkä ansiosta koutsaus oli myös erinomainen tapa kehittää omia väittelytaitojaan! Väittelyt alkoivat myös hahmottua kokonaisuuksina, joista pitäisi saada helposti seurattavia ja monipuolisia: monta yksittäistä argumenttia ei riitä. Sivusta seuratessa kuuntelun tärkeys ja erityisesti toisen argumentteihin vastaaminen korostuivat, koska yleisönä tai tuomarina odotti enemmänkin saumatonta ja intensiivistä keskustelua kuin sinne tänne sinkoilevia argumentteja. Itse opettamiaan asioita on aika vaikea olla omaksumatta.”

”Koutsina olemisessa on saanut huomata sen, miten muita opettaessa oppii itsekin yhä uusia juttuja, ja vanhat opit kertaantuvat tehokkaasti. Väittelystä on myös hyötyä yleisesti keskustelutaidon hallitsemisessa ja itseilmaisussa. Sitä paitsi on tullut kokoonnuttua ja pysyttyä väittelyvireessä.” 

Erityisopettajaksi opiskeleva entinen abivalmentaja on huomannut oppineensa tärkeitä asioita tulevaa ammattiaankin ajatellen:

”Näin tulevana opettajana tulee mieleen ainakin sellanen rakentavan palautteen antamisen opettelu, että osais lyttäämättä kertoa kehityskohteita ja keinoja, miten tavotteisiin vois päästä, mutta myös kannustaa ja huomioida näkyvästi onnistumiset. Tätä ei tullu silleen tietosesti sillon pohdittua, mutta luultavasti koutsaustilanteissa myös ns. näkymättömän palautteen kautta alitajuisesti havaitsi, millaset keinot esim. puheessa ja nonverbaalisessa viestinnässä on hyviä opetustilanteissa. Siis miun käytös vaikuttaa muihin: vaikkapa koutsattavien ja muiden koutsien ilmeet, eleet, jne. Sillä lailla oppi alitajuisesti muokkaamaan omaa käytöstään sitä oppimista edistävästi.”

Nuorempien opiskelijoiden valmentaminen ja heidän oppimisestaan ja tuloksistaan huolehtiminen opettaa myös vastuullisuutta. Koutsit kannustavat ja rohkaisevat omia joukkueitaan, auttavat heitä tiedonhankinnassa, ja kilpaväittelyiden jälkeen jopa tuomarit ovat saaneet kuulla kunniansa väärin tai huonosti perustelluista tuomioista. Oman menestymisen rinnalle tai sijaan on tullut halu auttaa myös toisia.

"Koutsina oli mahtavaa seurata ja osallistua koutsattavien joukkueiden valmistautumisiin ja väittelyihin. Olo oli usein kuin urheilujoukkueen valmentajalla: toisaalta jännitti omiensa puolesta ja toisaalta tunsi vastuuta heidän osaamisestaan ja onnistumisestaan.Voiton tullessa tunsi ylpeyttä koutsattavistaan ja häviön jälkeen pohti omaa panostaan: Olisinko voinut olla parempi koutsi? Olivatko ohjeeni ymmärrettäviä ja preppaukseni kannustavaa?”     

Kaikki oppivat

Itse väittely opettaa tietenkin monenlaisia taitoja, joista on hyötyä koulun ovien sulkeuduttua. Kurssipalautteissa on useimmiten mainittu esiintymisvarmuus, tiedonhankintataidot, tiimityöskentely ja kuuntelu- ja vuorovaikutustaidot. Keskustelutaidot kehittyvät, kun pitää pystyä reagoimaan nopeasti vastapuolen argumentteihin ja jatkamaan joukkuetoverin perustelua. Kriittisen ajattelun ja argumentaation taidot vahvistuvat ilman muuta.

Väittelijät ovat havainneet jo väittelyyn valmistautumisenkin opettavan: Kun on joutunut tiedeväittelykisaa varten perehtymään maapallon vesitilanteeseen, kuivakäymälöihin ja kotikaupungin rantakaavaan niin, että pystyy yhtä lailla puolustamaan tai vastustamaan annettua väitettä, on varmasti sivistynyt aimo annoksen. Väittely pakottaa katsomaan asioita monesta näkökulmasta, kun ennalta ei tiedä, kummalleko puolelle arvonnassa päätyy. Oma mielipide on jopa saattanut muuttua, kun on päässyt väittelyssä tarkastelemaan asiaa vastakkaisesta suunnasta. Väittely on eettisen kasvatuksen väline myös siinä suhteessa, että väittelijä joutuu puntaroimaan oikean ja väärän, hyvän ja huonon kysymyksiä.

Väittelykursseja ohjaavat opettajat ovat oppineet arvostamaan nuorten rohkeutta ja ihailemaan heidän intoaan, esiintymisvalmiuksiaan ja omaksumiskykyään. Joensuun norssissa väitellään ja koutsataan varmasti tulevinakin vuosina. Suosittelemme lämpimästi!

Helena Itkonen

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Opinto-ohjaajien tapaaminen 8.5.2014 Helsingissä

Sanna Pöysä, Viikin normaalikoulu

Normaalikoulujen lukioiden opinto-ohjaajat tapasivat LUTO-hengessä Helsingin Normaalilyseolla 8.5.2014. Tapaamisen tavoitteena oli jakaa tietoa siitä, miten eri lukioissa käytetään tieto- ja viestintäteknologiaa ohjauksessa sekä ideoida uusia käytänteitä yhdessä. Idea omaan tapaamiseen virisi opiskelijahuoltoryhmien LUTO-tapaamisessa talvella. Mukana kevään päivässä oli edustajia Helsingin norsseilta, Turusta, Tampereelta, Joensuusta ja Oulusta.

Päivän ohjelmassa oli “toimintatapapiknikin” lisäksi kaksi mielenkiintoista ulkopuolista puhujaa. Aamulla vierainamme olivat Auri Kohola ja Sara Peltola Taloudellisesta tiedotustoimistosta TAT:ista. He puhuivat Virtuaalisesta tiedeTET-konseptista. Siinä peruskoululaisilla on mahdollista suorittaa normaalin työelämään tutustumisjakson sijaan virtuaalinen tiedeTET. TiedeTET-jakson aikana oppilaat paneutuvat kotoa tai koulusta käsin yhteen tieteelliseen aiheeseen ja saavat siihen ohjausta alalla työskenteleviltä asiantuntijoilta. Virtuaaliseen tiedeTETiin on mahdollista päästä mukaan TAT:n kautta ottamalla yhteyttä Sara Peltolaan. TiedeTETin lisäksi meille esiteltiin TATin Asiantuntijaverkostoa, jonka kautta oppitunneille voi tilata videoyhteyden kautta asiantuntijavierailijan.

Iltapäivällä saimme vierailijaksi Riku Alkion Lentävästä liitutaulusta. Hän puhui meille pelipedagogiikasta ja esitteli virtuaalista Smart Feet -alustan käyttöä. Monella meistä heräsi innostus rakentaa pelialusta ohjauksen käyttöön. Esimerkiksi me Viikissä ideoimme, että lukiolaisille voisi rakentaa koulun sisällä tapahtuvan jatko-opintopelin, jossa opiskelijat suorittaisivat erilaisiin jatko-opintomahdollisuuksiin liittyen tehtäviä eri puolilla koulua. Peliä voisi hyödyntää paitsi abien ohjauksessa, mutta myös muokata lukion 2. vuoden opiskelijoiden ja peruskoululaisten käyttöön.

Päivän päätteeksi keskustelimme vielä Tampereen Jukka Vuorisen johdolla oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttumisesta ja sen vaikutuksesta ohjaustyöhön sekä jaoimme ideoita lukio-ohjauksen kehittämiseen.

Uusia toimintatapoja lukion aloittamiseen:

kokemuksia kokeettomasta koeviikosta ja TVT-taitojen opettamisesta

Sanna Pöysä, Viikin normaalikoulu

Viime lukuvuoden aikana lukiossamme, Viikin normaalikoulussa,  heräsi toive kokeilla uudenlaisia toimintatapoja aloittavien lukiolaisten kanssa. Tavoitteena oli ensinnäkin helpottaa ensimmäisen jakson opiskelutaakkaa: opiskelijat olivat aiempina vuosina kokeneet ensimmäisen jakson ja erityisesti koeviikon raskaana ja pelottavana. Halusimme myös kokeilla uusia arviointitapoja: miten olisi mahdollista vahvistaa muiden arviointitapojen käyttöä kokeen sijasta?

Kolmas tavoitteemme liittyi viime vuosina lisääntyneeseen TVT:n käyttöön opetuksessa. Miten varmistua siitä, että lukiolaiset osaisivat käyttää laitteitaan ja opetuksessa hyödynnettäviä ohjelmia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lukio-opintoja, mutta kuitenkin niin etteivät kaikki asiat tulisi opiskeltavaksi kiireessä oppitunneilla? Aiempina vuosina opiskelijat ovat kokeneet stressaavana sen,  että jokaisella oppiaineella on ollut omat ohjelmat, niihin on joutunut tutustumaan vaihtelevalla nopeudella ja laitteiden käyttöä ei ole ehtinyt rauhassa sisäistää. Yritimmekin miettiä, miten saisimme tarpeeseen vastattua ja helpotettua näiltä osin lukioon siirtymistä.

“Kokeeton koeviikko” järjestettiin niin, että jokainen opettaja sai itse päättää järjestetäänkö koetta vai ei sekä pidetäänkö kokeen paikalla normaali oppitunti. Myös lyhyempään kokeeseen kannustettiin ja lopulta kävikin niin, että vain muutamasta aineesta oli koeviikolla koe ja muissa arviointi toteutettiin pitkin jaksoa esimerkiksi erilaisin projektein ja välitestauksin. Opiskelijoilta kysymäni palautteen perusteella uudenlainen koeviikko herätti monenlaisia ajatuksia. Koeviikkoa odotettiin toisaalta helpottunein tunnelmin, kun etukäteen oli tiedossa, ettei kokeita ole useita ja että nekin ovat lyhyempiä kuin normaalisti. Kokeeton koeviikko myös ohjasi työskentelemään läpi jakson, mihin on hyvä oppia jo heti lukion aikana. Toisaalta kritiikkiä herättivät tehtävät, mitä kokeiden sijaan pyydettiin tekemään: osa opiskelijoista koki rankkana sen, että jakson aikana tuli niin paljon koetta korvaavia projekteja ja muita tehtäviä. Joillekin oli myös jäänyt olo, ettei lopullinen kokonaiskuva syntynyt, kun “isoon” kokeeseen kertaaminen jäi pois. Myös tiedonkulussa on jatkossa oltava tarkempi: opiskelijoille ei ollut selvinnyt tarpeeksi ajoissa mistä kaikista oppiaineista kokeita on ja missä taas ei. Jäämmekin pohtimaan miten toimia ensi vuonna ensimmäisen koeviikon suhteen ja miten kehittää kokeetonta koeviikkoa toimivammaksi.

Kokeeton koeviikko mahdollisti ensimmäisessä jaksossa sen, että saimme uusille opiskelijoille mahtumaan aiempaa enemmän yhteisiä ryhmäytys- ja koulutustilaisuuksia. Opiskelijoille järjestettiin ensimmäisellä viikolla Viikin Stärä peli (Smart Feet-alustalla), jossa he kilpailivat pienissä ryhmissä koulumme lähiympäristössä Afrikan tähden hengessä. Samalla he tutustuivat paitsi toisiinsa myös koulun lähiympäristöön ja laitteiden (tapletit, älypuhelimet) käyttöön. Viikin Stärän kanssa samaan päivään olimme järjestäneet myös muuta ohjelmaa: TVT-testin mittaamaan lähtötasoa ja tulevia koulutustarpeita sekä opon ja rehtorin pitämän tapaamisen kurssivalintojen tarkistamiseksi. Ensimmäiselle kouluviikolle osuikin uusille opiskelijoille vain yksi tavallinen koulupäivä, kun ryhmäytyminen jatkui loppuviikosta vielä perinteidemme mukaisesti yön yli kestävällä Kiljavan seminaarilla.

Toisella kouluviikolla uusille opiskelijoille järjestettiin ensimmäistä kertaa TVT-päivä. Päivän aikana opiskelijat kiersivät pienryhmissä opettajien järjestämissä TVT- tuokioissa ottaen haltuun opinnoissa tarvittavia ohjelmia ja muita taitoja. Pisteitä olivat

●     Omien koneiden peruskäyttö ja ohjelmien lataus

●     Opiskelutekniikka lukiossa

●     GAFE- Googlen palvelut opiskelun tukena

●     Tiedonhankinta kirjastossa

●     ePortfolio-ohjelma Kyvyt.fi

Kokemuksemme TVT-päivästä olivat hyvät: opiskelijat saivat yhden päivän ajan keskittyä pelkästään TVT-taitojen oppimiseen ilman oppitunneilla olevaa kiirettä. Myös se toimi hyvin, että pisteitä oli useampia ja opiskelijaryhmät melko pieniä. Tällöin opiskelijoiden päivään tuli vaihtelevuutta ja heidän oli helpompi kysyä neuvoa kuin suuressa ryhmässä.

TVT-päivän jälkeen opiskelu lukiossa alkoi täysipainoisesti. TVT-taitoihin palattiin kuitenkin vielä kokeettoman koeviikon aikana, jolloin vapaaksi jääneille koepaikoille järjestettiin opiskelijoiden itsensä ja opettajien tärkeäksi kokemaa oppitunnin mittaista koulutusta (BYOD, Excel, Kielten oppimisalustat). Ensimmäinen koeviikko myös alkoi uusilla opiskelijoilla päivää muita myöhemmin, jotta alkujakson ryhmäytymisen ja TVT-päivän oppiaineissa menetettyjä tunteja saatiin korvattua. 

Viikin normaalikoulun TVT-kuvioista

Viikin normaalikoulussa läppärit ovat nyt käytössä kolmatta lukuvuotta. Kokeilumme alkoi marraskuussa 2012, jolloin silloiset 1. vuosikurssin opiskelijat saivat laitteet käyttöönsä. Nyt menossa on siis kolmas ikäluokka.

Kahtena ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijat saivat laitteensa koululta edulliseen hintaan panttia vastaan. Tämän lukuvuoden alussa tähän ei enää ollut varaa ja nyt jokainen hankkii itse oman laitteensa. Opiskelijoita kannustettiin hankkimaan riittävän pieni ja kevyt laite, jotta sitä viitsisi kantaa mukana. Laitekanta on nyt todella kirjava. 80 oppilaan joukosta löytyy ainakin 55 erilaista laitetta. Tämä on suuri ero aiempiin lukuvuosiin, jolloin lähes koko ikäluokalla oli sama laite. Laitteiden yo-kelpoisuuden testaaminen saattaa olla aikamoinen haaste lähitulevaisuudessa.

Totesimme melko pian, että oppilaiden TVT-taidoissa on suuria eroja ja yleisesti ottaen taidot olivat odotettua heikompia. Päätimmekin nyt järjestää 1. vuosikurssin oppilaille kohdistettua TVT-koulutusta heti lukuvuoden alussa, jotta laitteet saataisiin tehokkaampaan käyttöön. Koulutus järjestettiin koeviikolla. Kokeet olivat vain yhden oppitunnin mittaisia (yleensä koeaika klo 9.30-12.30)  ja kolmena koepäivänä opiskelijoilla oli koulutusta kokeen jälkeen. 

 Koulutuksen aiheita olivat:

1.   BYOD, GAFE (mm. tunnusten hallinta), Mika Parviainen
2.  Excel-koulutus, Ari Myllyviita
3.  Edmodo (erityisesti kielten opetuksessa), kieltenopettaja

Koulussamme on aiemmin ollut käytössä eri opiskeluympäristöjä rinnakkain (Yammer, Moodle, Wikispaces, kyvyt fi jne.). Opiskelijat kokivat tämän sekavaksi ja siitä tuli melko paljon negatiivista palautetta. Lukion ykkösten kanssa suosimme nyt Edmodoa, jonka opiskelijat (ja opettajat) kokevat helpoksi käyttää. 

Kokeiden lyhentäminen ei liittynyt ainoastaan TVT-koulutukseen vaan haluamme muutenkin vähentää kokeen merkitystä ja kehittää monipuolisempia arviointikäytänteitä. Ykkösten koeviikko oli päivää lyhempi kuin muilla vuosikursseilla, jotta osaan oppiaineista saatiin yksi oppitunti lisää.

Eri vuosikurssit kantavat laitteita mukana vähän eri tavoin. Parhaiten ne kulkevat mukana 2.vuosikurssin opiskelijoilla, joilla on koulun puolesta hankitut kevyet hybridi-laitteet. Olemmekin olleet yllättyneitä, että yksi haaste on ollut saada opiskelijat kuljettamaan laitteita mukanaan. Osa käyttää tuntityöskentelyyn puhelinta, mikä ei ainakaan kirjoittaessa ole ihannevaihtoehto. Olemme myös kohdanneet odotettua enemmän muutosvastarintaa ja opiskelijat ovat toivoneet, että laitteita käytettäisiin vähemmän, jotta opiskeluun jäisi enemmän aikaa. 

Laitteiden kanssa on ollut jonkun verran teknisiä ongelmia. Tänä vuonna niitä on ollut vähemmän tai ne eivät enää tule samalla tavalla tietoomme, koska kaikilla ykkösillä on omat laitteet käytössä. Erilaisten ongelmien ratkaisemisessa olemme hyödyntäneet tutor-oppilaita, jotka ovat toimineet eräänlaisina mikrotukihenkilöinä. Tutorit koulutetaan 1. vuosikurssilla ja he toimivat muiden apuna 2. vuosikurssilla. Tutoreita on tänä lukuvuonna 10. Koulutuksen aiheita ovat mm. virustorjunta, tietoturva ja langattoman verkon tehokkuuden arviointi. Opiskelijat saavat toiminnasta yhden valinnaisen kurssin. Tavoitteena on, että nyt koulutettavat ykköset osaavat ensi vuonna testata laitteiden yo-kelpoisuuden.

Koulussamme on ollut paljon erilaista TVT-koulutusta, mutta sitä kaivataan edelleen. Erityisesti kaipaamme pedagogista keskustelua. Omien kokeilujen jakaminen ja niistä keskustelu omassa aineryhmässä on ollut hyödyllistä ja toivomme, että tällaiselle olisi enemmän aikaa. Myös arviointi mietityttää. Mikä on se lisäarvo mitä eri oppiaineissa haemme? Mikä on mielekästä arviointia TVT:ä hyödyntäen? Ainakin kielissä pelkäämme monivalinnan lisääntymistä. Sen sijaan, että pyrkisimme autenttiseen arviointiin, menemmekin ehkä arvioinnissa taaksepäin.

Koulumme haki ja sai EU:n myöntämää Erasmus+ -apurahaa opettajien täydennyskoulutukseen. Erasmus-hakemuksessa kirjattujen tavoitteiden pitää liittyä muuhun koulun kehitystoimintaan ja toimia tämän kehitystoiminnan tukena. Liitimme oman hakemuksemme LUTO-projektiin ja lukiomme kehitystoimintaan. Kolme koulumme opettajaa onkin jo ollut tänä syksynä TVT:n käyttöön liittyvillä kursseilla ja keväällä kaksi opettajaa lähtee varjostuskeikalle (job shadowing) Italiaan.

Annu Ojala

Ari Myllyviita

Sähköinen saksan kurssi

Viime keväänä sain rehtorilta luvan suunnitella kirjattoman alkeissaksan ykköskurssin. Olin jo pitkään pohtinut, miten kielen alkeita voisi opettaa jollakin toisella tapaa kuin kirjan avulla. Kirjat ovat kalliita, ja siksi monella opiskelijalla onkin käytetty kirja, jossa vastauksetkin voivat olla valmiina. Halusin estää tämän ja kokeilla samalla jotain uutta.

Suunnittelin kurssin rungon Wikispaces-alustalle. Yhdelle alasivulle tuli täydentyvä kurssisuunnitelma, jonne merkitsin myös läksyt. Jaoin kurssilla opeteltavan asian neljään kokonaisuuteen, jokaiselle kokonaisuudelle tuli oma alasivunsa. Näille sivuille keräsin teemoittain valmiita linkkejä eri sivustoille. Hyödynsin paljon OPH:n etälukion saksan sivuja, koska sivujen toisena tekijänä tunsin materiaalin. Etälukion tekstejä hyödynnettiin myös ääntämisharjoituksina.  Sanastoa keräsimme yhdessä tunnilla taululle. Lähdimme rakentamaan sanastoja yleensä kysymyksestä,  mitä sanoja tarvitsemme, kun haluamme vaikka kertoa perheestämme tai koulusta.  Tunnin lopussa tallensin taulun sanaston älypuhelimellani ja kirjoitin sanat myöhemmin Wikiin. Läksynä oli usein tuottaa lyhyitä lauseita tai pieniä tekstejä, ne palautettiin joko Wilman kautta tai kirjoitettiin perinteisesti vihkoon. Joistakin opiskelijoiden läksylauseista tein verkkoon yhteisiä harjoitustehtäviä.  Myös verkossa olevia tehtäviä tuli läksyksi. Hyödynsin välillä käänteisen oppimisen työtapoja. Opiskelijoiden piti esimerkiksi opetella kotona värit you tubesta löytämieni opetusvideoiden avulla. Omia opetusvideoita en tehnyt, vaan etsin sopivia valmiita materiaaleja.  Suullista viestintää harjoiteltiin parin kanssa luokassa kasvotusten ja nauhoittamalla parikeskusteluja. Kuullun ymmärtämisen tehtäviä teimme B3-saksan ensimmäisen kurssin oppikirjasta, jota olin muutenkin käyttänyt vapaamuotoisesti kurssin suunnittelun runkona.

Sanatestit ja suurin osa loppukokeesta tehtiin sähköisesti. Käytin testaamisessa sekä Socrative- ohjelmaa että Googlen lomakkeita.  Testien lisäksi keräsin opiskelijoiden vihot kaksi kertaa kurssin aikana. Halusin opiskelijoiden kirjoittavan alussa kaiken vihkoon, sillä näin saatoin varmistaa, että virheet kirjoituksessa eivät olleet näppäilyvirheitä, vaan ”oikeita” kirjoitusvirheitä. Oikeinkirjoituksen lisäksi annoin palautetta siitä, miten opiskelija oli hyödyntänyt erilaisia muistiinpanotekniikoita. Vieraan kielen oppimisen taidoista puhuimme kurssin aikana todella paljon.

Sähköisesti testasin kuullun ymmärtämistä, sanastoa, rakennetta ja reagointia. Kuullun ymmärtäminen tuli CD:ltä opettajajohtoisesti, vastaaminen tehtiin sähköisesti. Tekstin ymmärtäminen oli perinteisesti paperilla, sillä yhtenä tehtävänä oli tehdä itse saksankieliset kysymykset tekstiin ja vastata sitten kysymyksiin. Tämä olisi ollut hankalaa korjata sähköisesti. Aikaisemmat kurssikokeeni ovat olleet vapaamuotoisempia, ja olen pyrkinyt antamaan tilaa myös opiskelijan luovuudelle. Tällaista luovuutta en osannut siirtää osaksi sähköistä koetta. Tein jokaisen yksittäisen osa-alueen omalle lomakkeelleen jo ihan teknisistä syistä: jos verkkoyhteys olisi katkennut kesken kokeen tekemisen, ei vahinko olisi ollut niin suuri. Kurssikoe tehtiin kahdella eri tunnilla: kuullun ymmärtäminen ja tekstin ymmärtäminen yhdellä tunnilla, sanasto, rakenne ja reagointi toisella. Toisella tunnilla opiskelijat vastasivat myös sähköiseen kurssipalautteeseen. Olin tehnyt ennen koetunteja Wilma-viestiin valmiiksi linkit koelomakkeisiin ja lähetin viestin opiskelijoille tunnin alussa. Tämä oli mielestäni helppo tapa saada linkit välitettyä kaikille nopeasti ja varmasti. 

Reagointi-testiin olin tehnyt videon: videolla kyselin opiskelijoilta saksaksi kaikenlaisia kurssilla harjoittelemiamme asioita: kerro perheestäsi, säästä, koulusta, jne. Opiskelija kuunteli videota ja vastasi kysymyksiin saksaksi nauhoittaen vastauksensa joko kännykällä tai tietokoneella. Osalle tehtävä oli vaikea. Kysymykset tulivat välillä liian nopeasti , tilanne jännitti tai opiskelijan tekninen osaaminen ei riittänyt. Heillä oli harjoittelijat apuna ja tukena testiä tehdessä. Meillä ei ollut myöskään rauhallista paikkaa tehdä tätä tallennusta, joten käytävillä kulki myös muita opiskelijoita ja taustameteli oli välillä häiritsevää. Tallenteen lähettäminen opettajan sähköpostiin oli muutamalla opiskelijalla hankalaa.Tästä tehtävästä tulikin lopulta vain ylimääräisiä pisteitä, huonosti menneestä reagointiosuudesta ei siis sakotettu lainkaan. Tällaisia reagointitehtäviä teen kuitenkin jatkossakin, ehkä jopa jokaiselle kurssille omansa.

Kurssipalautteessa kysyin opiskelijoiden mielipidettä kirjattomasta kurssista ja sähköisistä testeistä. Kuten aina, osalle kirjaton kurssi sopi vallan mainiosti, osalle taas kirja olisi tuonut kaivattua turvaa ja selkeyttä.  Arvosanajakauma ei poikennut aikaisemmista kursseista. Sähköisestä kokeesta opin sen, että liian pitkä tehtävä vaatii väliohjeistuksen, varsinkin jos tehtävä tyyppi muuttuu: opiskelijoille ei riittänyt yksi ohjeistus tehtävään, jossa oli ensin monivalintaa ja sitten aukkotekstiä, sillä ohjeet katoavat näköpiiristä opiskelijan edetessä. Toisaalta, kun sähköiset kokeet yleistyvät, myös opiskelijoiden valmius toimia erilaisisa testiympäristöissä kasvaa, ja alun hankaluudet poistuvat.  

Kirjaton kurssi oli opettajalle työläs mutta toisaalta antoisa. Erilaisten linkkien ja opetusvideoiden etsimiseen meni aikaa, samoin eri aihepiiriin liittyvien kokonaisuuksien suunniteluun (sanasto, tarvittavat rakenteet, niihin tehtävät, tekstit, kuuntelut, suullistaminen,…) Nyt kun kurssin materiaali on kertaalleen tehty ja valmiina verkossa, käytän sitä varmasti uudelleen. Myös opettaja sai kurssin aikana kokea, että "Lernen macht Spaβ!"

Kurssin alusta: http://wirfangenan.wikispaces.com

Katrina Vartiainen, Turun normaalikoulu

Matemaattisten aineiden opettajat koolla Tampereella 3.9.2014

Normaalikoulujen lukioiden matemaattisten aineiden opettajat kokoontuivat Tampereen yliopiston normaalikoulussa 3.9.2014 jakamaan tieto- ja viestintäteknologian käyttöön liittyviä kokemuksia ja käytänteitä. Osallistujia oli Helsingistä, Joensuusta, Jyväskylästä, Oulusta, Turusta ja Vaasasta.

Tapaamisen alussa kuultiin opiskelijoiden kokemuksia. Kaksi Tampereen yliopiston normaalikoulun iPad-tutorina toimivaa lukiolaista kommentoi mobiililaitteiden käyttöä. Heidän mukaansa tabletteja on helpompi kantaa mukana kuin kannettavia tietokoneita, jolloin koulutöitä on helpompi tehdä esim. bussimatkoilla ja hyppytunneilla. Tablettien käyttö on monipuolistanut myös muistiinpanojen tekemistä oppitunneilla.

Tapaamisessa keskusteltiin mobiililaitteiden käytöstä lukio-opetuksessa. Jokaisen lukion edustajat esittelivät omia käytänteitään ja käyttämiänsä oppimisympäristöjä. Keskusteluiden jälkeen tultiin siihen tulokseen, että monissa lukioissa on käytössä samoja menetelmiä, vaikka käytettävät laitteet ja oppimisympäristöt ovat joiltakin osin erilaisia. Mobiililaitteita käytetään usein opiskeluvälineenä. Keskustelua herätti myös ylioppilaskokeiden sähköistyminen, ja siihen liittyen erityisesti tablettien asema verrattuna kannettaviin tietokoneisiin.

Muita keskustelun aiheita olivat mm. laitteiden kustannukset, mediamaksun periminen, sähköiset kokeet, pilvipalvelut, sähköiset oppikirjat, opetusvideot ja käänteinen opetus (flipped classroom). Ohessa muutamia huomioita keskusteluista: Joissakin kouluissa koulu maksaa laitteet opiskelijoille. Pilvipalveluiden on todettu säästävän aikaa oppitunneilla, sillä se on nopeuttanut kotitehtävien käsittelyä. Sähköisissä oppikirjoissa interaktiivisuus on tärkeää.

Teksti: 
Juha Järvinen, fysiikan, matematiikan ja kemian opettaja
Tampereen yliopiston normaalikoulu