Päättyneenä lukuvuotena kokeilin lukion saksan opetuksessa useita
erilaisia sähköisiä testaukseen sopivia ohjelmia. Tuttujen Socrativen ja
Googlen kyselytyökalun rinnalle otin Kahootin, Edmodon testityökalun ja Hot
Potatoesin Moodlessa. Sanakokeissa
hyödynsin kaikkia, itse kurssikokeissa tein kuullun ymmärtämisen tehtävät,
rakenne- ja sanasto-osuudet sekä kurssipalautteen ja itsereflektion Googlen
lomakkeille. Tekstinymmärtämistehtävät ja kirjoitelman opiskelijat tekivät
perinteisesti paperille. Suullinen osuus
tehtiin joko yksin kotikokeena tai parin kanssa tunnilla: tehtävä äänitettiin
tai kuvattiin ja lähetettiin opettajalle. Opiskelijat saivat käyttää
älypuhelinta tai tietokonetta/tablettia suullisen tehtävän tekemisessä.
Ensimmäisillä alkavan saksan kursseilla pidin kokeet
tunnilla ja jaoin eri osuudet kahdelle oppitunnille. Näin pääsin itse seuraamaan
kokeen tekemistä ja huomasin, missä kohdin opiskelijoilla oli ongelmia. Myös
ajankäytön seuraaminen oli helpompaa. Jaoin linkit tehtäviin Wilman kautta.
Myöhemmillä kursseilla opiskelijat tekivät kokeen lukion koeviikolla
auditoriossa ja jaoin linkit tehtäviin Moodlen kautta. Moodle osoittautui
hyväksi pohjaksi sähköisiin kokeisiin. Siinä saa ajastettua tehtävien tekoajan
ja Hot Potatoes –tehtävissä opiskelija saa heti palautteen siitä, miten
onnistui. Lisäksi kokeesta poissaolija ei pääse katsomaan tehtäviä ilman, että
siitä jää jälki, toisin kuin Wilman kautta jaettavissa tehtävälinkeissä.
Sähköinen testaus on
erittäin aikaa vievää. Ensinnäkin sanakokeiden tekemiseen saksan kielessä aikaa
kuluu varmaan nelinkertainen aika paperikokeeseen verrattuna. Koska kyseessä
nk. rakennekieli, jossa pitää osata substantiivien artikkelit ja monikkomuodot
sekä vahvojen verbien taivutus myös preesensissä, menee yhden sanan
syöttämiseen ohjelmaan paljon aikaa, kun kaikki piti tehdä valmiiksi: 1) auto:
artikkeli, 2) auto: sana, 3) auto: monikkomuoto). Näin ollen ainakin toistaiseksi
perinteinen paperitesti on paljon nopeampi tehdä ja korjata. Toisaalta hyvän
testin ja testipohjan voi hyödyntää uudestaan joko samanlaisena tai hieman
muunneltuna. Koska valmiita sähköisiä kokeita
ei ole, olen tehnyt kaikki tehtäväpohjat itse eli luonut aukkotekstit rakenteiden
testaukseen ja miettinyt kuullun ymmärtämisiin tehtävät. Kuullun ymmärtämisissä olen hyödyntänyt OPH:n
etälukion saksan sivuja ja audiolinqua-sivustoa (http://www.audio-lingua.eu/?lang=en).
Opiskelijalle on ollut itse äänitiedosto yhden linkin ja siihen kuuluvat
tehtävät toisen linkin takana. Kokemus osoitti, että koetilanteessa pitää olla
käytettävissä varakone ja varakuulokkeet
kuullun ymmärtämistä varten, sillä kaikkien opiskelijoiden laitteet eivät toimikaan
aukottomasti eri äänitiedostojen avaamisessa.
Mielestäni kurssikokeista tuli tylsempiä kuin aikaisemmista
paperikokeista. Kokeen tehtävät ovat sellaisia, mihin kyseinen ohjelma taipuu
ja näin ollen luovaa kielenkäyttöä ja oman osaamisen näyttämistä tuli vähemmän.
Sähköisen kokeen korjaamisen tulisi olla aika mekaanista, jotta sitä
viitsii tehdä. Vaikka Googlen tehtäviä voi korjata nopeasti
Flubaroo-apuohjelman kautta, pitää kaikki vastaukset käydä kuitenkin vielä läpi
ja tarkistaa, voisiko opiskelijan vastauksen hyväksyä täysin tai puolin
pistein. Tämä manuaalinen korjaustyö on hidasta, hitaampaa kuin paperikokeen
tarkistaminen. Jäin myös pohtimaan sitä,
katsooko opiskelija oikeat vastaukset, kun ne tulevat esimerkiksi Flubaroo-ohjelman
avulla opiskelijan sähköpostiin.Uutta oli myös tehtävien visuaalisuuden huomioiminen. Esimerkiksi
jos Googlen lomakkeessa instruktio jäi liian kauas, ei opiskelija enää muistanutkaan,
mitä piti tehdä eikä osa opiskelijoista ymmärtänyt/ viitsinyt vierittää sivua
takaisinpäin. Huomasin myös, että oli
hyvä tehdä oma koe jokaiselle kielen eri osa-alueelle. Se auttoi hahmottamaan sitä, mitä
tehtävissä piti tehdä. Mikäli haluaa yhdistää sanaston ja kieliopin testauksen samaan
tehtävään, onnistunee se sitten, kun opiskelijat ovat tottuneempia sähköisiin
testeihin.
Positiivista sen sijaan on suullisen tuottamisen helppous ja
suullisen osaamisen testaus monella eri tavalla, myös luovasti. Lisäksi opiskelijan
kielitaidon kasvaessa helpottuu myös mahdollisuus hyödyntää verkon autenttista
materiaalia. Valinnaiskielissä se kestää tosin kauan ja vaatii opettajalta sitä,
että etsii sopivia sivuja ja tekee niihin sopivia tehtäviä. Mukavaa on, että opiskelijat pääsääntöisesti pitävät sähköisestä testauksesta.
Keväällä pohdimme sähköisten kokeiden haasteita myös saksan
opetusharjoittelijoiden kanssa. Yhdessä saksan laitoksen lehtorin ja okl:n
didaktikon kanssa pidimme harjoittelijoille digabi-työpajan, jossa teimme erilaisia
sähköisiä tehtäviä ja testejä kuten tekstin- ja kuullun ymmärtämisiä sekä rakennetehtäviä.
Tarkoitus on ensi kouluvuoden alkaessa julkaista tehtävät verkossa, jotta useampi
saksanopettaja voisi hyödyntää niitä. Lisäksi kirjoitimme yhdessä blogitekstin
Digabin sivuille, sekin ilmestyy lukuvuoden alkaessa. Tätä yhteistyötä jatkamme ensi harjoitteluvuonna uusien harjoittelijoiden kanssa.