Arviointi

Luto-hankkeen päätösseminaarissa lokakuussa Helsingissä jaoimme toisillemme hyviä arviointikäytänteitämme ja pohdimme pienryhmissä, miten arviointia voisi lukioissa kehittää. Kurssiarviointia tarkasteltiin toimintana, jota tapahtuu kurssin alussa, kurssin aikana ja kurssin päätteeksi. Keräsin tähän työryhmien pohdinnat.

Kurssin alussa opiskelijoiden pitää tietää arvioinnin perusteet ja heillä pitää olla mahdollisuus ehdottaa lisäyksiä ja tilanteen mukaan myös äänestää eri osa-alueiden painoarvoista tai vaikka sanakokeiden määrästä. Opiskelijan kannalta on hyvä, jos sovitut arviointiperusteet ovat näkyvillä kurssialustalla koko kurssin ajan. Opettaja voi esitellä kuvaukset eri arvosanojen vaatimasta osaamisesta ja palata niihin uudestaan kurssin aikana. Kielten kurssilla kannattaa esitellä kielellisen osaamisen tavoitteet erikseen sanaston, rakenteiden, tekstin ymmärtämisen, puhumisen ja kuullun ymmärtämisen kohdalla. Kurssin alussa, tai jo lukio-opiskelun alkaessa opiskelijoilta voi kysyä, miten ja millaisilla työtavoilla he oppivat kyseistä ainetta parhaiten tai mihin arvosanaan he tähtäävät.  Opiskelijoilla voi teettää lähtötason itsearviointia tai tiedollisen ja/tai taidollisen osaamisen testin. Itsearviointi voi liittyä myös työskentelytaitojen ja –tapojen arviointiin. Tärkeänä pidettiin, että opiskelija asettaa itse itselleen tavoitteet alkavalle kurssille.

Kurssin aikana tapahtuva arviointi voi olla ensinnäkin itse-ja vertaisarviointia, jossa pitää antaa itselleen ja parilleen tai ryhmälleen arvosana työtavoista ja vaikkapa tehdyn tuotoksen sisällöstä, kuten suullisesta esityksestä.  Vertaisarvioinnin antamista esimerkiksi piirrearvioinnin pohjalta helpottaa, kun suulliset esitykset pidetään pienemmissä ryhmissä eikä koko luokan edessä.

Itsearviointiosuuden voi liittää myös pienten testien yhteyteen. Kielten opetuksessa sana- ja verbikokeet ovat tavallisia kurssin aikaisia arviointivälineitä, niissä esimerkiksi Socrative on hyvä testausväline. Myös reaaliaineissa voi pitää ”sanakokeita”, joissa opiskelijan tulee osata kertoa, mitä opetellut käsitteet merkitsevät. Välitesteillä ei tarvitse välttämättä olla vaikutusta kurssiarvosanaan, vaan painopiste voi olla positiivisella kannustamisella ja työnteon tulosten näkyväksi tekemisellä. Mikäli ne ovat osa loppuarviointia, voidaan heikoin testitulos pudottaa pois.

Portfolio tai oppimispäiväkirja ovat hyviä kurssin aikaisen arvioinnin välineitä. Äidinkielen opettajat toivat esille, että lukion ensimmäisillä kursseilla tuotosten arviointi on vain sanallista piirrearviointia, ja vasta myöhemmässä vaiheessa opettajat laittavat pisteet näkyviin. Opiskelijalla on mahdollisuus parantaa pisteitään muokkaamalla ainettaan opettajan palautteen mukaan.  Sähköisistä välineistä esimerkiksi Showbie mahdollistaa sen, että opiskelija voi kysyä opettajalta kahden kesken palauttamaansa työhön liittyviä kysymyksiä.

Omien tavoitteiden edistymistä voi seurata tarkistuslistojen (checklists) tai osaamiskuvausten (can-do statements) avulla, sillä ne ohjaavat omaa etenemistä ja etenemismahdollisuuksia monimutkaisempiin sisältöihin. Mikäli mahdollista, kannattaa opettajan pitää opiskelijoiden kanssa henkilökohtaisia keskusteluja heidän osaamisestaan ja verrata sen hetkistä tilannetta opiskelijan tavoitteisiin ja arvosanakuvauksiin. Kun opettaja tietää opiskelijoiden tavoitteet, voi hän myös eriyttää koti- tai tuntitehtäviä niiden mukaan.

Erilaisten välitestien lisäksi opettaja voi jatkuvasti arvioida ja seurata opiskeluryhmänsä edistymistä ohjatessaan ryhmää, kiertäessään luokassa ja kuunnellessaan opiskelijoiden työskentelyä. Hän voi tehdä omia kirjallisia muistiinpanoja (esimerkiksi värikoodien avulla) tai hyödyntää erilaisia, koko ryhmää aktivoivia arviointitapoja, kuten liikennevaloäänestystä iPadeilla (osaamisen taso voi olla vihreä, keltainen tai punainen). Olennaista on korostaa oman osaamisen arvioinnissa, ettei se ole arvosanaa laskeva tekijä, vaan oman kehityksen apuväline. Opettajat toivoivat myös, että Wilmassa oleva positiivinen palaute –mahdollisuus annettaisiin lukiolaisellekin. Kokemusten mukaan Wilman palaute vaikuttaa myönteisesti tuntiaktiivisuuteen, läksyjen tekemiseen ja jopa tunnille tulemiseen.

Kurssin päätteeksi pidettävä koe voi olla hyvin monenlainen. Seminaarilaiset olivat pitäneet aineistokokeita, parikokeita (joissa keskustele oli sallittu), lunttilappu- tai muistilappukokeita (joissa luntti- tai muistilappu on osa arviointia), verkossa tehtäviä kotikokeita, sähköisiä kokeita ja abitti-kokeita. Kokeen jälkeen pidetään usein kokeenpalautustunti tai –keskustelu. Myös vieraan kielen kursseilla voidaan pitää ryhmäkoe. Yhteisessä keskustelussa tuli myös esille, että kurssikoetta ei välttämättä edes pidetä, vaan kurssi arvioidaan kurssin aikaisten suoritusten ja erilaisten itse- ja pariarvioinnin avulla.

Kurssin lopussa tai kurssipalautteen yhteydessä palataan kurssin alun ja kurssin aikaisen itsearvioinnin pariin: opiskelija vertaa omaa työskentelyään ja kurssin aikana tekemiään tuotoksiaan tavoitteisiinsa. Hän joutuu pohtimaan, miten onnistui tavoitteissaan ja mitä hänen pitää kehittää jatkossa. Lopuksi hän antaa arvion omasta arvosanastaan ja saa opettajalta palautteen itsearvioinnista. Kurssiarvosana määräytyy opiskelijan ja opettajan arvosanojen yhdistelmästä. Kokemusten mukaan arvio on ollut usein sama sekä opettajalla että opiskelijalla. Opiskelijalle voi antaa myös mahdollisuuden lisänäyttöihin, jos hän niin toivoo ja jos se on mahdollista. Moni opettaja pyytää opiskelijalta palautetta myös omasta toiminnastaan ja kurssin toteutuksesta oman työnsä kehittämiseksi.

Arvioinnista käydystä keskustelusta käy hyvin ilmi, että arviointi lukiossa on nykyisin kaikkea muuta kuin pelkkää kurssin päätteeksi tapahtuvan suorituksen arvostelua. Opettajat osaavat yhdessä opiskelijoiden kanssa löytää kullekin kurssille sopivimmat arviointitavat. Olennaista on tukea opiskelijan oppimisprosessia ja itsereflektiotaitoja eikä vain lopuksi mitata opittua.

Sähköiset testit vieraan kielen arvioinnissa

Päättyneenä lukuvuotena kokeilin lukion saksan opetuksessa useita erilaisia sähköisiä testaukseen sopivia ohjelmia. Tuttujen Socrativen ja Googlen kyselytyökalun rinnalle otin Kahootin, Edmodon testityökalun ja Hot Potatoesin Moodlessa.  Sanakokeissa hyödynsin kaikkia, itse kurssikokeissa tein kuullun ymmärtämisen tehtävät, rakenne- ja sanasto-osuudet sekä kurssipalautteen ja itsereflektion Googlen lomakkeille. Tekstinymmärtämistehtävät ja kirjoitelman opiskelijat tekivät perinteisesti paperille.  Suullinen osuus tehtiin joko yksin kotikokeena tai parin kanssa tunnilla: tehtävä äänitettiin tai kuvattiin ja lähetettiin opettajalle. Opiskelijat saivat käyttää älypuhelinta tai tietokonetta/tablettia suullisen tehtävän tekemisessä.

Ensimmäisillä alkavan saksan kursseilla pidin kokeet tunnilla ja jaoin eri osuudet kahdelle oppitunnille. Näin pääsin itse seuraamaan kokeen tekemistä ja huomasin, missä kohdin opiskelijoilla oli ongelmia. Myös ajankäytön seuraaminen oli helpompaa. Jaoin linkit tehtäviin Wilman kautta. Myöhemmillä kursseilla opiskelijat tekivät kokeen lukion koeviikolla auditoriossa ja jaoin linkit tehtäviin Moodlen kautta. Moodle osoittautui hyväksi pohjaksi sähköisiin kokeisiin. Siinä saa ajastettua tehtävien tekoajan ja Hot Potatoes –tehtävissä opiskelija saa heti palautteen siitä, miten onnistui. Lisäksi kokeesta poissaolija ei pääse katsomaan tehtäviä ilman, että siitä jää jälki, toisin kuin Wilman kautta jaettavissa tehtävälinkeissä. 

Sähköinen testaus on erittäin aikaa vievää. Ensinnäkin sanakokeiden tekemiseen saksan kielessä aikaa kuluu varmaan nelinkertainen aika paperikokeeseen verrattuna. Koska kyseessä nk. rakennekieli, jossa pitää osata substantiivien artikkelit ja monikkomuodot sekä vahvojen verbien taivutus myös preesensissä, menee yhden sanan syöttämiseen ohjelmaan paljon aikaa, kun kaikki piti tehdä valmiiksi: 1) auto: artikkeli, 2) auto: sana, 3) auto: monikkomuoto). Näin ollen ainakin toistaiseksi perinteinen paperitesti on paljon nopeampi tehdä ja korjata. Toisaalta hyvän testin ja testipohjan voi hyödyntää uudestaan joko samanlaisena tai hieman muunneltuna.  Koska valmiita sähköisiä kokeita ei ole, olen tehnyt kaikki tehtäväpohjat itse eli luonut aukkotekstit rakenteiden testaukseen ja miettinyt kuullun ymmärtämisiin tehtävät.  Kuullun ymmärtämisissä olen hyödyntänyt OPH:n etälukion saksan sivuja ja audiolinqua-sivustoa (http://www.audio-lingua.eu/?lang=en). Opiskelijalle on ollut itse äänitiedosto yhden linkin ja siihen kuuluvat tehtävät toisen linkin takana. Kokemus osoitti, että koetilanteessa pitää olla käytettävissä varakone  ja varakuulokkeet kuullun ymmärtämistä varten, sillä kaikkien opiskelijoiden laitteet eivät toimikaan aukottomasti eri äänitiedostojen avaamisessa. 

Mielestäni kurssikokeista tuli tylsempiä kuin aikaisemmista paperikokeista. Kokeen tehtävät ovat sellaisia, mihin kyseinen ohjelma taipuu ja näin ollen luovaa kielenkäyttöä ja oman osaamisen näyttämistä tuli vähemmän. Sähköisen kokeen korjaamisen tulisi olla aika mekaanista, jotta sitä viitsii tehdä. Vaikka Googlen tehtäviä voi korjata nopeasti Flubaroo-apuohjelman kautta, pitää kaikki vastaukset käydä kuitenkin vielä läpi ja tarkistaa, voisiko opiskelijan vastauksen hyväksyä täysin tai puolin pistein. Tämä manuaalinen korjaustyö on hidasta, hitaampaa kuin paperikokeen tarkistaminen.  Jäin myös pohtimaan sitä, katsooko opiskelija oikeat vastaukset, kun ne tulevat esimerkiksi Flubaroo-ohjelman avulla opiskelijan sähköpostiin.Uutta oli myös tehtävien visuaalisuuden huomioiminen. Esimerkiksi jos Googlen lomakkeessa instruktio jäi liian kauas, ei opiskelija enää muistanutkaan, mitä piti tehdä eikä osa opiskelijoista ymmärtänyt/ viitsinyt vierittää sivua takaisinpäin.  Huomasin myös, että oli hyvä tehdä oma koe jokaiselle kielen eri osa-alueelle. Se auttoi hahmottamaan sitä, mitä tehtävissä piti tehdä. Mikäli haluaa yhdistää sanaston ja kieliopin testauksen samaan tehtävään, onnistunee se sitten, kun opiskelijat ovat tottuneempia sähköisiin testeihin. 

Positiivista sen sijaan on suullisen tuottamisen helppous ja suullisen osaamisen testaus monella eri tavalla, myös luovasti. Lisäksi opiskelijan kielitaidon kasvaessa helpottuu myös mahdollisuus hyödyntää verkon autenttista materiaalia. Valinnaiskielissä se kestää tosin kauan ja vaatii opettajalta sitä, että etsii sopivia sivuja ja tekee niihin sopivia tehtäviä. Mukavaa on, että opiskelijat pääsääntöisesti pitävät sähköisestä testauksesta.

Keväällä pohdimme sähköisten kokeiden haasteita myös saksan opetusharjoittelijoiden kanssa. Yhdessä saksan laitoksen lehtorin ja okl:n didaktikon kanssa pidimme harjoittelijoille digabi-työpajan, jossa teimme erilaisia sähköisiä tehtäviä ja testejä kuten tekstin- ja kuullun ymmärtämisiä sekä rakennetehtäviä. Tarkoitus on ensi kouluvuoden alkaessa julkaista tehtävät verkossa, jotta useampi saksanopettaja voisi hyödyntää niitä. Lisäksi kirjoitimme yhdessä blogitekstin Digabin sivuille, sekin ilmestyy lukuvuoden alkaessa. Tätä yhteistyötä jatkamme ensi harjoitteluvuonna uusien harjoittelijoiden kanssa.

Sähköiseen arviointiin tutustumista ja kokemusten jakamista

Kevät on ollut kiireistä aikaa monessa koulussa OPS-työn ja sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen kannalta. Helsingin normaalilyseossa otettiin ensimmäiset Abitti-kokeilut keväällä 2015, kun ruotsin opettajamme Susan Särs kokeili sähköistä kurssikoetta Abitti-järjestelmän kautta perinteisen kokeen sijaan. Näiden kokemusten pohjalta ATK-vastaava Ville Laustela järjesti yhdessä ruotsin opettajan kanssa keskiviikkona 25.3. koulutustilaisuuden halukkaille opettajille. Tilaisuudessa keskusteltiin runsaasti järjestelmän hyödyistä ja ongelmista tekniseen toteutukseen tutustumisen lisäksi. Vielä tuolloin järjestelmä ei tukenut monivalintatehtäviä tai automaattista tarkistamista, mikä valitettavasti laski kokeiluintoa eri oppiaineisiin.

Kevään aikana kannustettiin kuitenkin kokeilemaan enemmänkin sähköistä arviointia ja koeviikkoja varten tietokoneluokat tarjottiin arviointikäyttöön. Lisäksi koulullamme järjestettiin keskiviikkona 13.5. Digabi-koulutustilaisuus, jonka piti Ari Myllyviita Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta. Tuolloin pääsimme kärryille viimeisimmistä kehitysaskelista ja uudistuksista sähköiseen arviointijärjestelmään liittyen. Erityisesti monivalintatehtävien tuki ja tarkistaminen järjestelmän avulla herätti innostusta, varsinkin koulutukseen osallistuneiden kielten opettajien keskuudessa.

Loppukeväästä alkoi suunnittelu laajemmasta Abitti-järjestelmän testauksesta ensi lukuvuoden I jaksossa. Tuolloin on järjestään uudelleen lukiolaisten opiskelutaitojen kurssi, päivitettynä viimeisimmillä tiedoilla ja edellisen vuoden palautteen mukaan. Kurssin ajalle on suunniteltu uudet versiot sähköisestä oppimispäiväkirjasta, wikityöskentelystä ja sähköisen portfolion käyttämisestä, jotka toimivat työvälineinä, opiskeltavina sisältöinä ja sähköisen itse- tai vertaisarvioinnin välineenä. Lisäksi kurssin lopuksi opiskelijat vastaavat sähköiseen itsearviointiin ja kurssipalautteeseen ja tämä on tarkoitus ensi syksynä toteuttaa Abitti-järjestelmän avulla, jotta saamme testattua järjestelmää ja sen käyttöön liittyviä tila- ja laiteratkaisuja suurella ryhmällä niitä ylioppilastutkintokokeen kertoja varten, kun kokelaita on paikalla runsaasti.

Toki koulussa on ollut muutakin LUTO-toimintaa kuin sähköiseen arviointiin ja/tai Abitti-järjestelmään liittyvää. Henkilökunnalle kokousten yhteydessä järjestettäviä tietoiskuja jatkettiin kevään aikana. Tietoiskujen teemana on ollut mm. koulun opiskeluympäristön monipuolinen käyttö: https://drive.google.com/file/d/0B-KfKL3vzY_uTzRjTUM2YVJJSUE/view?usp=sharing. Monissa oppiaineissa opiskeluympäristöä onkin käytetty jo eri tavoin päättyvän lukuvuoden aikana. Lyhyessä ja pitkässä matematiikassa verkkoympäristön kautta on jaettu erilaista tukimateriaalia, kuten Opetus.tv-palvelun videoita, ja malliratkaisuja ongelmia tuottaneisiin tehtäviin, vieraiden kielten ja katsomusaineiden opetuksessa on hyödynnetty Kahoot-, Socrative- ja Twitter-palveluja ja kuvataiteessa koulun oppimisympäristöä (ks. raportti LUTO-blogin alalehdeltä Taito- ja taideaineet/Santala-Ekelund) sekä blogeja. Koululla järjestettiin myös koulutustilaisuuksia Prezi-esitystyökalusta ja erilaisista kyselytyökaluista opettajille ja opetusharjoittelijoille.

Abitti!

Ylioppilastutkinto on sähköistymässä. Ensimmäiset sähköisen järjestelmän kirjalliset kokeet järjestetään syksyn 2016 ylioppilaskirjoituksissa saksan kielessä, maantieteessä ja filosofiassa.

Tätä varten koulumme kielistudioon on varustettu ylioppilastutkintolautakunnan tämän hetkisen vaatimustason mukainen sähköisen kokeen ympäristö. Kevään aikana Abitti-kurssikokeita järjestettiin eri oppiaineissa painottuen ensimmäisen sähköisen kirjoituskerran oppiaineisiin. Järjestelmän tulee olla toimiva ja kokelaille käyttöympäristönä tuttu ja luotettava, jotta heillä on tekniset edellytykset keskittyä oman osaamisensa mukaiseen suoritukseen.

Koe tehdään täysin erillisessä suljetussa verkossa, ja opettajalla on mahdollisuus suorittaa kokeen arvioiminen ja palautetiedon antaminen suoraan sähköisenä opiskelijan omaan sähköpostiin.

Kevään ensimmäisestä kokeilusta kerätyn opiskelijapalautteen avulla pyrimme kehittämään toimintaympäristöä mahdollisimman luontevaksi ja toimintavarmaksi.

”Koe oli yllättävän mukava ja helppo tehdä, ja koneella oli nopeampi vastata kuin tavallisesti paperille. Ainut ärsyttävä asia oli ehkä kaikkien näppäimistä lähtevä ääni.”

”Sähköisessä kokeessa oli hyvää se, että tekstin kirjoittamiseen ei mennyt yhtä paljon aikaa kuin käsin. Muokkaaminen oli helpompaa, eikä kumi sutannut tekstiä ja jaksoi hyvin kirjoittaa koko kokeen ajan, kun kädet eivät väsyneet.”

”Se oli mukavaa vaihtelua. Kokemuksena aluksi hieman ahdistava, sillä ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Totuttelun jälkeen se oli mukavaa, vaikka silti pidän enemmän käsin kirjoitettavista kokeista. Lopussa tuli tunne, onko se varmasti tallentanut kokeen vai mitä jos se hävittikin sen. Mutta kaikki sujui hyvin, ensimmäiseksi kerraksi. Tulevaisuudessa olisi hauskaa kokeilla tehdä lisää sähköisiä kokeita.”

”Sähköinen koe oli mielestäni paljon parempi kuin käsin kirjoitettava koe, koska kirjoittaminen oli huomattavasti nopeampaa ja käsi ei väsynyt. Myös tekstiä oli paljon helpompi muokata jälkeenpäin tietokoneella kuin käsin. Järjestelmä oli myös selkeä.”

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu

Opetussuunnitelmatyö on tulevaisuustyötä

Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2014 lukion uuden tuntijaon. Valtakunnallisesti puhutaan opetussuunnitelman laatimisen sijaan ainoastaan päivittämisestä mutta todellisuudessa tekstin päivitykset tulevat muuttamaan maamme lukioitten toimintakulttuureja merkittävästi. Eri oppiaineille tulee uusittu painoarvo lukion oppimäärässä, vaikka kokonaiskurssimääränä pysyy samana.

Oppimisen tavat ja tiedonhankinta korostuvat. Tavoitteena on, että opiskelijat toimivat turvallisissa ja terveellisissä opiskeluympäristöissä, joissa he voivat asettaa opiskelulle omia tavoitteitaan ja oppia työskentelemään sekä itsenäisesti että yhteistoiminnallisesti erilaisissa ryhmissä ja verkostoissa.  Opiskelussa käytetään monipuolisesti teknologian luomia mahdollisuuksia niin itsenäisessä kuin yhteisöllisessäkin työskentelyssä. Opiskelijoita ohjataan hyödyntämään digitaalisia opiskeluympäristöjä ja työvälineitä eri muodossa esitetyn informaation hankintaan, käsittelyyn ja jalostamiseen sekä uuden tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. Opiskelijoiden informaaleissa opiskeluympäristöissä hankkimaa osaamista hyödynnetään formaalisen oppimisen tukena, myös vertaisoppimisessa. Koulun sisä- ja ulkotilojen lisäksi opiskellaan muissa rakennetuissa ympäristöissä ja luonnossa.

Opiskelijan tulee saada mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen, vertaisoppimiseen, ratkaisujen yhdessä ideointiin ja tuottamiseen sekä luovaan ongelmanratkaisuun ja ajatteluun. Oppiva yhteisö ohjaa havainnoimaan ja analysoimaan nykyajan ilmiöitä ja toimintaympäristöjä. Yhteisöllistä ja yksilöllistä oppimista vahvistavia käytäntöjä kehitetään suunnitelmallisesti. Toiminta on opiskelijalähtöistä ja se vahvistaa opiskelijoiden omaa toimijuutta, kehitystä ja oppimista.

Perusopetuksen jälkeen lukiolaisen laaja-alaisuus monipuolistuu ja vahvistuu. Lukio-opetus auttaa opiskelijaa tunnistamaan hänelle sopivia opiskelustrategioita ja kehittymään niissä taitavaksi. Tavoitteena on muodostaa opiskelijalle vankka elinikäisen opiskelun taito ja tahto.

Perusopetuksen arviointikulttuuri kokee suuren muutoksen summatiivisesta arvioinnista kohti formatiivista arviointia, ja nivelvaiheen ylittävät uudet lukiolaiset tuovat mukanaan arviointiin aivan uudet vaateet myös lukiossa. Lukion opetussuunnitelman koulukohtainen päivitystyö käynnistyi keväällä ja saatetaan päätökseen jo vuoden loppuun mennessä. Lukion uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille elokuussa 2016.

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu