Joensuun normaalikoulu

Abiturientit opettajina – vertaisohjausta lukion väittelykurssilla

Miten voi hyödyntää abiturienttien osaamista ja siirtää sitä nuoremmille opiskelijoille? Entä mitä kaikkea abi oppii opettaessaan?

Joensuun normaalikoulun kakkosluokkalaisilla on opettajinaan myös abiturientteja. Vertaisopetusta on jo muutaman vuoden ajan kokeiltu lukujärjestyksen ulkopuolella järjestettävillä väittelykursseilla. Syyslukukaudella 2014 mukana on ollut seitsemän abivalmentajaa ja parikymmentä kakkosluokkalaista, ja edellisenä vuonna abejakin oli mukana parikymmentä.

Väittelyhankkeesta kasvoi kaksi väittelykurssia

Joensuun normaalikoulu valittiin keväällä 2011 mukaan Nuoren Voiman Liiton valtakunnalliseen väittelyprojektiin, jonka myötä saimme koululle omat väittelyvalmentajat. Toimittaja-teatterinohjaaja Susanna Kuparinen ja toimittaja Hanna Nikkanen vierailivat koululla muutamia kertoja opastamassa lukion kakkosluokkalaisia ja projektin opettajia. He opettivat väittelytekniikkaa ja argumentaatiota, antoivat palautetta harjoitusväittelyistä ja innostivat meitä väittelykulttuuriin. Hanke huipentui valtakunnalliseen Sokrates-väittelykilpailuun, joka järjestetään vuosittain Helsingissä Nuorten filosofiatapahtuman yhteydessä. Sen jälkeen kipinä ei ole sammunut.

Jo ennen NVL:n hanketta lukiolaisemme olivat jo useana vuonna osallistuneet Britannian suurlähetystön englanninkieliseen väittelykilpailuun, ja olimme järjestäneet lukioluokkien välisiä väittelyturnauksiakin. Väittelyä on myös käytetty opetusmenetelmänä äidinkielen lisäksi esimerkiksi historiassa, yhteiskuntaopissa, uskonnossa ja fysiikassa. Hankkeen myötä toteutimme kuitenkin ensimmäistä kertaa kokonaisen väittelykurssin (ARG1), ja kun kokeiluvuoden opiskelijat halusivat jatkaa väittelyä vielä kolmannella luokalla, suunnittelimme heille jatkokurssin (ARG2). Siitä alkoi "koutsauksen" perinne, josta on nyt rakentunut koko väittelytoiminnan perusta.

Abi valmentaa

Halusimme tehdä abeille toisesta väittelykurssista tavoitteiltaan, rakenteeltaan ja sisällöiltään uudenlaisen, ja kun innokkaita kakkosluokkalaisia tuli mukaan liki kolmekymmentä, nimesimme kaikille kakkosista muodostetuille luokkajoukkueille kaksi tai kolme abivalmentajaa, ”koutsia”. Koutsit jatkoivat edellisen vuoden aikuisten hankekouluttajien tehtävää, kun kokoonnuimme kerran viikossa pitkällä välitunnilla ja koeviikkojen viimeisenä iltapäivänä väittelemään. Koutsit ovat toimineet kurssia vetävien äidinkielen ja filosofian opettajien rinnalla ja välillä myös hyvin itsenäisinä vertaisopettajina.

Syyslukukaudella 2014 valmentamisen aloitti jo kolmas abivuosikerta, joka kasvattaa kakkosluokkalaisia paitsi eteviksi väittelijöiksi, myös tuleviksi abikoutseiksi. Koko väittelytoiminnan jatkuvuus on taattua, kun valmennettavat saavat abeilta vahvan mallin, jonka innostamana he taas jatkavat ja kehittävät perinnettä omalla vuorollaan.

Abikoutsit ovat järjestäneet malliväittelyjä, joita kakkosluokkalaiset ovat saaneet kommentoida ja arvioida, ja näyttäneet esimerkkejä sekä onnistuneista että häviöön tuomituista väittelytavoista. Koutsit ovat toisinaan mukana kakkosten väittelyjoukkueissa jäseninä, mutta useimmiten he seuraavat väittelyharjoituksia, antavat niistä palautetta ja auttavat omia joukkueitaan tiedonhankinnassa ja väittelyyn valmistautumisessa. Tapaamisemme alkavat useimmiten abien johdannolla, mutta joskus myös opettajat pitävät pienen johdanto-osuuden. Opettajat organisoivat kurssit ilon ja harrastuksen periaatteella, joten abien työpanos on siinäkin suhteessa tärkeä.

Abit ovat mitä parhaita opettajia paitsi oman väittelykokemuksensa ansiosta, myös yksinkertaisesti suuremman lukiokurssimääränsä ansiosta. Harjoitusväittelyissä aiheet ovat tietenkin alussa yksinkertaisia, esimerkiksi koulumaailmaan liittyviä ja siten sisällöiltään helposti haltuun otettavia, mutta väittelykilpailuissa abien laajempi tietämys esimerkiksi luonnontieteistä, yhteiskuntaopista ja filosofiasta on tehnyt heistä myös asiantuntijoita valmennettavilleen. Siten ylemmän vuosikurssin osaaminen ja innostus välittyy nuoremmille myös monen oppiaineen näkökulmasta. Abien vanavedessä on saatettu valita vaikkapa filosofian syventäviä kursseja.

Entiset ja nykyiset koutsit pitävät vertaisopettajuutta hyvänä ratkaisuna aloittelevan väittelijän kannalta:

”Miusta vertaisopettajuudessa toimi hyvin ainakin se, että omakohtaset, samankaltaset kokemukset koutsien ja koutsattavien välillä ja sitä kautta samastuminen loi turvallisuuden tunnetta ja yhteyttä koutsien ja koutsattavien välille. On myös ehkä helpompi neuvoa toista, kun on itse vasta ollut vastaavassa tilanteessa, eli tietää, millaisia vinkkejä olisi itse kaivannut jne.”

”Koutsit toimivat loistavina (väittelijä)esimerkkeinä, vaikka aluksi vaikuttivat aivan ylivoimaisilta. Oli todella hyvä, että sai seurata useamman väittelyn 'kokeneemmilta vertaisilta'. Yhdessä väittelyihin valmistautuminen oli hyvin opettavaista, niin tupaväittelyihin kuin Sokratekseen. Väittelytoiminta näyttäytyi houkuttelevampana, kun mukana oli abikoutseja, selvästi erilaisena ja rennompana kuin perinteinen koulumeininki.”

"Kun itsellä on suhteellisen lyhyt aika siitä, kun aloitti väittelyn, on helpompi samaistua ja muistaa se tilanne, missä kakkoset nyt ovat. Pystyy hahmottamaan paremmin, missä silloin tarvitsi itse eniten apua, ja näin pystyy vastaamaan paremmin väittelijöiden tarpeisiin."

Abi organisoi

Toiseen väittelykurssiin abeilla sisältyy myös kakkosluokkien väittelykisan organisoiminen. Kisoja on järjestetty luokkien välillä tai kakkosluokkalaisista on muodostettu sekajoukkueita, joita kutakin on luotsannut oma koutsi tai pari. Abien tehtävänä on tiedottaa, valita aiheet, arpoa puolet, järjestellä tilat ja äänentoisto, huolehtia kirjanpidosta, toimia puheenjohtajina ja tuomareina ja hankkia myös opettajatuomarit kaikkiin väittelyihin. Yhteisöviestintää opiskeleva entinen koutsi arvioikin oppineensa toiminnassa ollessaan kaiken muun ohella myös johtamistaitoja.

Väittelykisan alkuerät pidetään koulun isossa yläaulassa välituntien aikana, jolloin paikalla on aina yleisö. Finaali pidetään koko lukiolle koulun auditoriossa, ja finaalin jälkeen kisan huipennuksena kakkosten joukkue ottaa mittaa valmentajistaan. Tähän saakka koutsit ovat saaneet myöntää olleensa erinomaisia valmentajia kakkosille ja nielleet kiltisti tappionsa.

Abit ovat tulleet vielä yo-kirjoitusten jälkeen juontajiksi, puheenjohtajiksi ja tuomareiksi Pohjois-Karjalan lukioiden väliseen tiedeväittelykisaan, jonka Normaalikoulu vuosittain järjestää nuorten SciFest-tiedetapahtumassa. Ja vielä lukion päättymisen jälkeenkin muutama entinen valmentaja, ”überkoutsi”, on tullut koululle tuomaroimaan harjoitusväittelyjä ja jatkamaan valmennusta. Koutsit ovatkin matkan varrella arvioineet saaneensa evääkseen paitsi rohkeutta yleisön edessä esiintymiseen, myös toiminnallista rohkeutta ja aloitteellisuutta.

Abi tutustuu kakkosiin

Abit pitävät vertaisopettajuudessa tärkeänä, että se antaa mahdollisuuden vuosiluokat ylittävään toimintaan. Tärkeää on myös väittelykursseilla syntyvä yhteishenki:

”Koutsaamisessa ihanaa oli nuorempaan ikäpolveen tutustuminen, sillä lukiossa on lopulta yllättävän vähän vuosiluokat ylittävää toimintaa. Uusien väittelijöiden innostus tarttui myös koutseihin ja kehitystä oli mahtava seurata! ”

”Kuitenkin parasta koutsaamisessa ja väittelyssä ylipäätään on luokka-asteiden välinen yhteistyö ja ryhmäytyminen, koutsien ja kakkosten välillä. Sillä on tosi iso merkitys.”

”On saanut uusia hyviä kavereita ja ystäviä! Ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Tavallaan voisi sanoa, että lisää jopa koulun yhteishenkeä, tai ainakin väittely-yhteishenkeä.” 

Väittelykurssilaisilla on ohjattujen tapaamisten ohella myös omia "miittejä" ennen väittelykisoja. Koulun otteluihin joukkueet valmistautuvat omien koutsiensa kanssa, ja koulujen välisiin kisoihin koko porukalla. Valmistautumista varten kurssilaisilla on ryhmiä sosiaalisessa mediassa. Tiedonhaussa tehdään työnjakoa, ja kukin lisää käytössä olevalle alustalle hankkimaansa aineistoa jaettavaksi yhteiseen käyttöön.

Yhteiset kokemukset ovat kasvattaneet väittelykurssilaista niin läheisiä, että ryhmä on pitänyt vielä abivuoden jälkeenkin omia kokoontumisiaan kotipaikkakunnalla.

Abi tuottaa oppimateriaalia

Uusimmat abikoutsit ovat koonneet kakkosia varten myös pienen väittelyoppaan. Sen avulla he pitivät valmennettavilleen oppitunnin, kun syksyn taksvärkkipäivänä harjoittelimme kokonaisen koulupäivän ajan. Abien oppitunti pohjusti päivän harjoitus- ja näytösväittelyjä, ja abit opettivat kakkosille väitteen avaamista, väittelyyn valmistautumista, statuksen ottamista ja jännittämisen hallintaa. Oppaan laajin kokonaisuus käsittelee itse väittelyn kulkua ja väittelystrategioita, ja oppitunnillaan abit myös havainnollistivat ohjeitaan omilla kokemuksillaan - sekä onnistuneilla että varoittavilla esimerkeillä.

Ehkä me kurssin opettajat olisimme osanneet laatia kirjallisen oppaan, mutta huomasimme abien opetusta seuratessamme, että emme olisi millään osanneet antaa niin havainnollista ja asiantuntevaa ohjausta, puhumattakaan käytännönläheisistä esimerkeistä.

Näytteeksi pieni palanen abiturienttien kokoamasta opetusmateriaalista:

Valmistautuminen 

• Valmistaudu sekä yksin että yhdessä joukkueen kanssa. Tee omat muistiinpanot ja täydennä niitä ryhmän muiden jäsenten argumenteilla. Keskustelkaa joukkueen kanssa, jos jokin asia väitteessä tuntuu vaikealta/vieraalta.
• Ja valmistaudu ajoissa! Myös hyvät yöunet ennen väittelyä ovat osa järkevää valmistautumista.
• Hyödyntäkää joukkueenne jäsenten erityisosaaminen. Joku on ehkä opiskellut yhteiskuntaoppia ja osaa sanoa asiaan yhteiskunnallisia näkemyksiä, toiset psykologisia, luonnontieteellisiä jne. Kielten opiskelun kautta tietää jotain muista kulttuureista ja niiden tavoista tehdä asioita. 
• Hyödyntäkää myös vanhempienne ja tuttujen kummien kaimojen tietämystä. Jos väite käsittelee lasten sukupuolineutraalia kasvatusta, osaa lastentarhaopettaja/äiti/isoäiti antaa tähän sellaisia näkökulmia, joita et ole tullut ajatelleeksi, tai työtön osaa kertoa työttömyydestä. Pitäkää siis silmät ja korvat auki.
• Seuratkaa jokapäiväisessä elämässä uutisointia ja ympäröivää maailmaa. Näin saatavia tietoja saattaa tarvita milloin missäkin, muuallakin kuin väittelyssä.

Abi oppii itsekin

Jokainen opettaja tietää, miten paljon omaa osaamista vahvistaa, kun opettaa jonkin asian toisille. Abikoutsimme ovat samaa mieltä:

”Koutsina ollessa sai hirvittävän määrän lisää itsevarmuutta, kun piti jakaa omia oppeja eteenpäin uskottavasti! Samalla huomio tuli kiinnitettyä eri asioihin kuin silloin, kun väitteli tai valmistautui itse, minkä ansiosta koutsaus oli myös erinomainen tapa kehittää omia väittelytaitojaan! Väittelyt alkoivat myös hahmottua kokonaisuuksina, joista pitäisi saada helposti seurattavia ja monipuolisia: monta yksittäistä argumenttia ei riitä. Sivusta seuratessa kuuntelun tärkeys ja erityisesti toisen argumentteihin vastaaminen korostuivat, koska yleisönä tai tuomarina odotti enemmänkin saumatonta ja intensiivistä keskustelua kuin sinne tänne sinkoilevia argumentteja. Itse opettamiaan asioita on aika vaikea olla omaksumatta.”

”Koutsina olemisessa on saanut huomata sen, miten muita opettaessa oppii itsekin yhä uusia juttuja, ja vanhat opit kertaantuvat tehokkaasti. Väittelystä on myös hyötyä yleisesti keskustelutaidon hallitsemisessa ja itseilmaisussa. Sitä paitsi on tullut kokoonnuttua ja pysyttyä väittelyvireessä.” 

Erityisopettajaksi opiskeleva entinen abivalmentaja on huomannut oppineensa tärkeitä asioita tulevaa ammattiaankin ajatellen:

”Näin tulevana opettajana tulee mieleen ainakin sellanen rakentavan palautteen antamisen opettelu, että osais lyttäämättä kertoa kehityskohteita ja keinoja, miten tavotteisiin vois päästä, mutta myös kannustaa ja huomioida näkyvästi onnistumiset. Tätä ei tullu silleen tietosesti sillon pohdittua, mutta luultavasti koutsaustilanteissa myös ns. näkymättömän palautteen kautta alitajuisesti havaitsi, millaset keinot esim. puheessa ja nonverbaalisessa viestinnässä on hyviä opetustilanteissa. Siis miun käytös vaikuttaa muihin: vaikkapa koutsattavien ja muiden koutsien ilmeet, eleet, jne. Sillä lailla oppi alitajuisesti muokkaamaan omaa käytöstään sitä oppimista edistävästi.”

Nuorempien opiskelijoiden valmentaminen ja heidän oppimisestaan ja tuloksistaan huolehtiminen opettaa myös vastuullisuutta. Koutsit kannustavat ja rohkaisevat omia joukkueitaan, auttavat heitä tiedonhankinnassa, ja kilpaväittelyiden jälkeen jopa tuomarit ovat saaneet kuulla kunniansa väärin tai huonosti perustelluista tuomioista. Oman menestymisen rinnalle tai sijaan on tullut halu auttaa myös toisia.

"Koutsina oli mahtavaa seurata ja osallistua koutsattavien joukkueiden valmistautumisiin ja väittelyihin. Olo oli usein kuin urheilujoukkueen valmentajalla: toisaalta jännitti omiensa puolesta ja toisaalta tunsi vastuuta heidän osaamisestaan ja onnistumisestaan.Voiton tullessa tunsi ylpeyttä koutsattavistaan ja häviön jälkeen pohti omaa panostaan: Olisinko voinut olla parempi koutsi? Olivatko ohjeeni ymmärrettäviä ja preppaukseni kannustavaa?”     

Kaikki oppivat

Itse väittely opettaa tietenkin monenlaisia taitoja, joista on hyötyä koulun ovien sulkeuduttua. Kurssipalautteissa on useimmiten mainittu esiintymisvarmuus, tiedonhankintataidot, tiimityöskentely ja kuuntelu- ja vuorovaikutustaidot. Keskustelutaidot kehittyvät, kun pitää pystyä reagoimaan nopeasti vastapuolen argumentteihin ja jatkamaan joukkuetoverin perustelua. Kriittisen ajattelun ja argumentaation taidot vahvistuvat ilman muuta.

Väittelijät ovat havainneet jo väittelyyn valmistautumisenkin opettavan: Kun on joutunut tiedeväittelykisaa varten perehtymään maapallon vesitilanteeseen, kuivakäymälöihin ja kotikaupungin rantakaavaan niin, että pystyy yhtä lailla puolustamaan tai vastustamaan annettua väitettä, on varmasti sivistynyt aimo annoksen. Väittely pakottaa katsomaan asioita monesta näkökulmasta, kun ennalta ei tiedä, kummalleko puolelle arvonnassa päätyy. Oma mielipide on jopa saattanut muuttua, kun on päässyt väittelyssä tarkastelemaan asiaa vastakkaisesta suunnasta. Väittely on eettisen kasvatuksen väline myös siinä suhteessa, että väittelijä joutuu puntaroimaan oikean ja väärän, hyvän ja huonon kysymyksiä.

Väittelykursseja ohjaavat opettajat ovat oppineet arvostamaan nuorten rohkeutta ja ihailemaan heidän intoaan, esiintymisvalmiuksiaan ja omaksumiskykyään. Joensuun norssissa väitellään ja koutsataan varmasti tulevinakin vuosina. Suosittelemme lämpimästi!

Helena Itkonen

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori