Muistiinpanoja LUTO-verkostoseminaarista

Luton verkostoseminaari järjestettiin 13.1.2015 Helsingissä hotelli Presidentissä. Aamupäivällä meille luennoi Matleena Laakso aiheinaan sähköiset kokeet ja erilaiset arviointimenetelmät. Keskustelua opettajien joukossa herätti varsinkin yo-kokeiden tämän hetkiset tehtävämallit eri oppiaineissa. Monet opettajat kokivat, että sähköisten yo-kokeiden tehtävät eivät ole niin monipuolisia kuin nykyisten kokeiden. Luentonsa aikana Matleena kertoi mm. Google Driven mahdollisuuksista, QR-koodeista ja erilaisten kyselytyökalujen ominaisuuksista,  esimerkkeinä Kahoot, Quizlet ja Socrative. Saimme myös kokeilla työkalujen käyttöä opiskelijan näkökulmasta.

Matleenan seminaarin materiaalit ovat kaikkien luettavissa osoitteessa:  

http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/shkisen-arvioinnin-mahdollisuuksia-13115

Lisäksi hänen blogissaan on muitakin esityksiä sähköisistä kokeista: 
http://www.matleenalaakso.fi/p/sahkoiset-kokeet.html

Lounaan jälkeen keskustelimme työryhmissä arvioinnista, opiskelijoiden opettamisesta itsereflektioon ja oman osaamisensa jakamiseen. Lopuksi kävimme läpi työryhmien keskustelujen tuloksia ja keskustelimme yleisesti lukion toimintakulttuurin muutoksen haasteista.

Arvioinnista mietimme, että olennaista on antaa arvioinnin kriteerit heti kurssin alussa. Opettaja voi laittaa lukion opiskelijat kurssin alussa pieniin ryhmiin keskustelemaan siitä, mitä arviointi on ja mitä pitäisi/voi arvioida kyseisessä kurssissa, kun sen sisältö ja tavoitteet on kerrottu.  Ryhmien ajatukset kannattaa koota vielä yhdessä ja sopia tämän pohjalta kurssin arvioinnin kriteereistä. Arviointikriteerit pitää antaa myös harjoittelijoille ja muistaa ottaa heidät mukaan arviointiprosessiin.

Yksi mahdollisuus opettaa arviointia on hyödyntää vertaisarviointia. Varsinkin vieraissa kielissä ja äidinkielessä ja kirjallisuudessa opiskelijat kirjoittavat erilaisia arvioitavia kirjoitelmia. Opettaja voi korjata opiskelijan kirjoitelman ensimmäisen version, vaikka vain alleviivaamalla korjattavat kohdat, jolloin opiskelijan pitää itse pohtia, miten tekstiä pitää muokata. Kirjoitelman toinen, korjattu versio laitetaan kurssin alustalle tai vaikka Dropboxiin/Google Driveen, jossa jokainen joutuu arvioimaan kurssitoverinsa kirjoitelman annettujen kriteereiden tai kysymysten pohjalta.  

Sähköiset työkalut ovat monipuolistaneet arviointia siten, että nyt on helppoa pitää kurssin aikana sähköisiä käsitetestejä ja kerätä erilaisia osasuorituksia, kuten pieniä tutkielmia ja erilaisia analyysitehtäviä. Opiskelijat voivat laatia käsitekartan kurssin sisällöistä, animaatioita ym. Osa opettajista hyödyntää välitestien pitämisessä esimerkiksi Edmodo-alustaa, Moodlea tai Googlen lomakkeita.  Muutamat opettajat eivät pidä joskus lainkaan perinteisiä kokeita, vaan pienet sähköiset osasuoritukset muodostavat arvioinnin perustan. Kuitenkin ylioppilastutkinto lukion päätteeksi merkitsee sitä, että opiskelijat on totutettava myös laajempiin kokeisiin.

Sähköisyys toisaalta helpottaa opettajan työtä, toisaalta osassa jotakin kurssia sähköisyyttä ei ole ehkä lainkaan mielekästä käyttää. Töiden palauttaminen määräaikaan mennessä helpottuu esim. käytettäessä sähköistä alustaa, jossa voi asettaa viimeisen palautusajan. Esille tuli kuitenkin se, että opettajan kannalta määräajoista kiinni pitäminen on helpompaa pakollisissa aineissa kuin valinnaisaineissa. Monessa aineessa arvostetaan sitä, että ajankohtainen tieto on heti saatavilla. Hankalana koetaan piirto-ohjelmien käyttö muilla kuin kosketusnäytöillä.  

Totesimme, että lukio-opintojen alussa on tarpeellista opettaa paitsi erilaisten välineiden käyttöä myös opiskelutekniikan taitoja. Pohdimme sitä, että opiskelijoiden voi olla raskasta työskennellä aina sähköisesti. Lisäksi S2-opiskelijoiden oppiminen tai ylipäätään eriyttäminen vaatii opettajalta sitä, että hän seuraa aktiivisesti opiskelijoiden edistymistä.

Kokemuksia sähköisistä kokeista oli saatu jo jonkin verran. Ongelman oli muodostanut välillä se, että verkko saattoi kaatua kesken kokeen tai että kaikki opiskelijat eivät olleet päässeet siihen ympäristöön, jossa koe oli. Vieraissa kielissä esimerkiksi sanaston kyselemisessä sähköinen ohjelma hyväksyy vain yhden tietyn sanan, synonyymi ei kelpaa. Kielten koe pitääkin usein tarkistaa vielä erikseen ja pisteyttää uudestaan sähköisen pisteytyksen jälkeen. Positiiviseksi puoleksi oli koettu se, että opettaja antaa ehkä enemmän palautetta sähköisten kuin paperikokeiden yhteydessä, varsinkin jos antaa palautteen ääninauhoitteena, jolloin opiskelija voi kuunnella palautteen omalla mobiililaitteellaan missä vaan. Ääninauhoitteen voi antaa yhteisesti myös koko ryhmälle. Sähköisten kokeiden vaarana näimme, että kokeista tulee pirstaleisempia ja vähemmän luovia, sillä sähköisesti on helpompi kysellä laajojen kokonaisuuksien sijasta nippelitietoa, kuten vieraissa kielissä yksittäisiä rakenteita itse tuotettujen lauseiden sijasta. Keskustelimme myös sähköisen portfolion tekemisestä. Tiedon kerääminen omiin sähköisiin kansioihin nähdään hyvänä tapana. Opettajien käytössä on mm. Moodle, Edmodo ja Wikispaces tai Edu2.0.

Itsereflektion välineinä oli käytetty perinteisiä lomakkeita, pieniä testejä, oppimispäiväkirjoja eri ympäristöissä kuten blogeissa tai omissa kansioissa, ryhmätöiden yhteydessä tehtyä arviointia, itsereflektiota oppimistaitojen osalta tai kurssin lopussa tehtäviä kyselyitä. Toisaalta pohdimme, miten näistä kurssin lopussa tehdyistä kyselyistä voisi päästä eroon tekemällä niiden tilalla jotakin muuta. Itsereflektiota voi hyödyntää myös kurssin alussa siten, että opiskelijat kertovat, millaiset työtavat auttavat heitä oppimaan. Näitä työtapoja käytetään kurssin aikana ja ne annetaan myös kurssilla opettaville harjoittelijoille tiedoksi. Vieraiden kielten opettaja voi antaa opiskelijoille kurssin alussa jonkin pienen kirjoitustehtävän, jolloin sekä opettaja että opiskelija näkevät opiskelijan tason kurssin alussa ja voivat yhdessä asettaa oppimistavoitteita. Itsereflektio koettiin opiskelijalle haasteellisena tehtävänä silloin, kun yhden jakson aikana pitäisi ehtiä asettamaan itselleen tavoitteita ja seuraamaan niiden edistymistä ja toteutumista. Opettajalle itsereflektion edistäminen ei ole helppoa, jos jokaiselle kurssille tulee aina eri opiskelijoita. Valinnaisaineissa ryhmät pysyvät yleensä samoina, jolloin itsereflektio ja sen huomioiminen osana oppimisprosessia on helpompi muistaa, eikä sitä ehkä tarvitse tehdäkään niin usein. Totesimmekin, että olisi hyvä, jos opiskelijoilla olisi yksi paikka, jonne he tekevät kaiken reflektion ja jonne kaikilla opiskelijaa opettavilla, opinto-ohjaajalla ja ryhmänohjaajalla olisi pääsy. Näin kurssien aikaisia itsearviointeja voisi hyödyntää monipuolisesti. Toisena hyvänä keinona nähtiin se, että ennen ryhmänohjaajan kanssa käytävää kehityskeskustelua opiskelija täyttäisi monipuolisen itsearviointilomakkeen, jonka pohjalta keskustelu käydään.

Keskustelimme myös siitä, miten tuemme opiskelijoiden oman osaamisen jakamista ryhmässä. Tätä taitoa harjoitellaan, kun opiskelijat kommentoivat toisen työtä kirjallisesti, tekevät yhdessä projektia tai kirjallista tuotosta, tai työskentelevät muuten pareittain tai ryhmässä. Varsinkin Flipped classroom –opetuksessa opiskelijat työskentelevät usein oppituntien aikana pienissä ryhmissä. Tärkeää on, että opettaja totuttaa opiskelijat tekemään töitä erilaisissa kokoonpanoissa. Istumapaikkojen säännöllinen vaihtaminen luokassa totuttaa myös työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.

Totesimme keskustelun lopulla myös, miten sähköisyys tekee sen, että opettajat voivat siirtää helposti osan tehtävistä töistä kotona tehtäviksi. Opiskelijan kotitehtävien määrä voi näin paisua yllättävän suureksi. Wilmaa voisikin kehittää niin, että sinne voisi laittaa näkyviin esimerkiksi sen, koska opiskelijan pitää palauttaa essee jossakin aineessa tai koska hänen pitää saada jokin ryhmässä tehtävä projekti valmiiksi. Jokaisen opettajan olisi silloin helpompi pohtia kotitehtävän laajuutta tai palautuspäivää. Keskustelimme myös siitä, miten pelillisyyttä on vaikeaa tuoda lukio-opintoihin. Kenelläkään ei ollut vielä kokemuksia lukioon sopivista oppimispeleistä. Aivan lopuksi totesimme yhdessä, että lukion toimintakulttuurin muutoksen tulisi yhä kasvattaa opiskelijoista kohteliaita nuoria aikuisia, jotka osaavat käyttäytyä, tervehtiä ja puhutella toisia kohteliaasti.