Abitti!

Ylioppilastutkinto on sähköistymässä. Ensimmäiset sähköisen järjestelmän kirjalliset kokeet järjestetään syksyn 2016 ylioppilaskirjoituksissa saksan kielessä, maantieteessä ja filosofiassa.

Tätä varten koulumme kielistudioon on varustettu ylioppilastutkintolautakunnan tämän hetkisen vaatimustason mukainen sähköisen kokeen ympäristö. Kevään aikana Abitti-kurssikokeita järjestettiin eri oppiaineissa painottuen ensimmäisen sähköisen kirjoituskerran oppiaineisiin. Järjestelmän tulee olla toimiva ja kokelaille käyttöympäristönä tuttu ja luotettava, jotta heillä on tekniset edellytykset keskittyä oman osaamisensa mukaiseen suoritukseen.

Koe tehdään täysin erillisessä suljetussa verkossa, ja opettajalla on mahdollisuus suorittaa kokeen arvioiminen ja palautetiedon antaminen suoraan sähköisenä opiskelijan omaan sähköpostiin.

Kevään ensimmäisestä kokeilusta kerätyn opiskelijapalautteen avulla pyrimme kehittämään toimintaympäristöä mahdollisimman luontevaksi ja toimintavarmaksi.

”Koe oli yllättävän mukava ja helppo tehdä, ja koneella oli nopeampi vastata kuin tavallisesti paperille. Ainut ärsyttävä asia oli ehkä kaikkien näppäimistä lähtevä ääni.”

”Sähköisessä kokeessa oli hyvää se, että tekstin kirjoittamiseen ei mennyt yhtä paljon aikaa kuin käsin. Muokkaaminen oli helpompaa, eikä kumi sutannut tekstiä ja jaksoi hyvin kirjoittaa koko kokeen ajan, kun kädet eivät väsyneet.”

”Se oli mukavaa vaihtelua. Kokemuksena aluksi hieman ahdistava, sillä ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Totuttelun jälkeen se oli mukavaa, vaikka silti pidän enemmän käsin kirjoitettavista kokeista. Lopussa tuli tunne, onko se varmasti tallentanut kokeen vai mitä jos se hävittikin sen. Mutta kaikki sujui hyvin, ensimmäiseksi kerraksi. Tulevaisuudessa olisi hauskaa kokeilla tehdä lisää sähköisiä kokeita.”

”Sähköinen koe oli mielestäni paljon parempi kuin käsin kirjoitettava koe, koska kirjoittaminen oli huomattavasti nopeampaa ja käsi ei väsynyt. Myös tekstiä oli paljon helpompi muokata jälkeenpäin tietokoneella kuin käsin. Järjestelmä oli myös selkeä.”

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu

Opetussuunnitelmatyö on tulevaisuustyötä

Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2014 lukion uuden tuntijaon. Valtakunnallisesti puhutaan opetussuunnitelman laatimisen sijaan ainoastaan päivittämisestä mutta todellisuudessa tekstin päivitykset tulevat muuttamaan maamme lukioitten toimintakulttuureja merkittävästi. Eri oppiaineille tulee uusittu painoarvo lukion oppimäärässä, vaikka kokonaiskurssimääränä pysyy samana.

Oppimisen tavat ja tiedonhankinta korostuvat. Tavoitteena on, että opiskelijat toimivat turvallisissa ja terveellisissä opiskeluympäristöissä, joissa he voivat asettaa opiskelulle omia tavoitteitaan ja oppia työskentelemään sekä itsenäisesti että yhteistoiminnallisesti erilaisissa ryhmissä ja verkostoissa.  Opiskelussa käytetään monipuolisesti teknologian luomia mahdollisuuksia niin itsenäisessä kuin yhteisöllisessäkin työskentelyssä. Opiskelijoita ohjataan hyödyntämään digitaalisia opiskeluympäristöjä ja työvälineitä eri muodossa esitetyn informaation hankintaan, käsittelyyn ja jalostamiseen sekä uuden tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. Opiskelijoiden informaaleissa opiskeluympäristöissä hankkimaa osaamista hyödynnetään formaalisen oppimisen tukena, myös vertaisoppimisessa. Koulun sisä- ja ulkotilojen lisäksi opiskellaan muissa rakennetuissa ympäristöissä ja luonnossa.

Opiskelijan tulee saada mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen, vertaisoppimiseen, ratkaisujen yhdessä ideointiin ja tuottamiseen sekä luovaan ongelmanratkaisuun ja ajatteluun. Oppiva yhteisö ohjaa havainnoimaan ja analysoimaan nykyajan ilmiöitä ja toimintaympäristöjä. Yhteisöllistä ja yksilöllistä oppimista vahvistavia käytäntöjä kehitetään suunnitelmallisesti. Toiminta on opiskelijalähtöistä ja se vahvistaa opiskelijoiden omaa toimijuutta, kehitystä ja oppimista.

Perusopetuksen jälkeen lukiolaisen laaja-alaisuus monipuolistuu ja vahvistuu. Lukio-opetus auttaa opiskelijaa tunnistamaan hänelle sopivia opiskelustrategioita ja kehittymään niissä taitavaksi. Tavoitteena on muodostaa opiskelijalle vankka elinikäisen opiskelun taito ja tahto.

Perusopetuksen arviointikulttuuri kokee suuren muutoksen summatiivisesta arvioinnista kohti formatiivista arviointia, ja nivelvaiheen ylittävät uudet lukiolaiset tuovat mukanaan arviointiin aivan uudet vaateet myös lukiossa. Lukion opetussuunnitelman koulukohtainen päivitystyö käynnistyi keväällä ja saatetaan päätökseen jo vuoden loppuun mennessä. Lukion uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille elokuussa 2016.

Kirsti Koski, lukion rehtori, Jyväskylän normaalikoulu

YH1-lukiokurssi keskustelevalla ja tutkivalla otteella

Opetusharjoittelijat: Silva Nikka, Jesper Kristiansson ja Ville Salmela

Kurssin ohjaaja: Sakari Suutarinen, Jyväskylän normaalikoulu

Kurssin suunnitteluvaiheessa sovittiin ensimmäisenä yhteisesti kurssin suurista linjoista ja työtavoista. Yksi kurssin toteuttamisen reunaehto oli niin sanotun ”perinteisen” opettajajohtoisen opetuksen välttäminen ja sen korvaaminen opiskelijoista lähtevällä tutkivalla otteella. Suunnitteluvaiheessa muodostettiin alustava kurssirunko, joka rakennettiin opetussuunnitelman pohjalta. Kurssin läpi kantavaksi teemaksi valikoitui opiskelijoiden omien vaikuttamis-mahdollisuuksien tiedostaminen. Koska yhteiskuntaan liittyvä tieto on usein vahvasti näkökulmasta riippuvaista, kantavaksi työtavaksi valittiin keskustelupainotteisuus, jonka tarkoitus oli myös antaa opiskelijalle mahdollisuus ja tilaa paitsi muodostaa käsiteltävästä asiasta oma mielipiteensä, myös esittää se muille. Opiskelijat myös osallistettiin kurssin suunnitteluun kurssin ensimmäisellä tunnilla, jolla opiskelijat saivat ryhmissä pohtia heitä kiinnostavia aiheita ja työtapoja, joita he kurssille toivoivat. Kurssilla ei pidetty lainkaan perinteistä loppukoetta, vaan kurssi arvioitiin kolmen kirjallisen tehtävän perusteella. Lisäpisteitä oli mahdollista saada tuntiaktiivisuudesta sekä ”Quest-tehtävistä”, jotka olivat opiskelijoille vapaaehtoisia lisätehtäviä. Suuri osa opiskelijoista teki jokaisen tehtävän. Esseiden kirjoittamisen uskoimme ohjaavan syvällisempään tiedonrakentamisprosessiin ja pysyvämpiin oppimistuloksiin kuin kokeen ja kokeeseen lukemisen.

Kurssi vietiin läpi keskusteluun ja tutkivaan otteeseen kannustavalla työtavalla. Opiskelijat jaettiin kurssin alussa pienryhmiin, joissa he työskentelivät jokaisella tunnilla. Ryhmiä vaihdettiin virkistykseksi kurssin puolessa välissä. Luokkatila oli järjestetty siten, että opiskelijat istuivat ryhmäpöydissä, joissa keskustelua käytiin.

Jyväskylän normaalikoulun lukiossa jokaisella lukiolaisella on käytössään henkilökohtainen tablet-tietokone (iPad), jota pyrittiin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan. Käytännössä kaikki käytetty materiaali jaettiin opiskelijoille sähköisessä muodossa Showbie-alustan kautta. Showbie-alustaa käytettiin myös kurssin aikana tehtävien arvioitavien tehtävien ohjeistamiseen ja palauttamiseen. Tablet-laite mahdollisti myös monipuolisten tietolähteiden hyödyntämisen opetustilanteissa; internetin käyttö mahdollisti tiedonhaun muiden muassa sähköisistä lehtiartikkeleista ja viranomaisten internet-palveluista. Opiskelijat myös toteuttivat ryhmissään esityksen Keynote-ohjelmalla, joka jaettiin Showbie-alustalla kaikille kurssilaisille. Tablet-laitteiden ansiosta paperisia monisteita tai muita materiaaleja ei tarvinnut käyttää käytännössä lainkaan. Oppilaiden ennakkokäsitysten kartoittamiseen ja niistä keskustelemisen avaamiseen käytettiin satunnaisesti Padlet-ohjelmaa, joka mahdollisti ajatusten ”kirjoittamisen kaikkien nähtäville”. Tällä pyrittiin rohkaisemaan erityisesti sellaisia opiskelijoita osallistumaan, joiden kynnys esimerkiksi viittaamiseen on korkeampi. Padletia hyödynnettiin myös kurssilla tehdyssä vaalipaneelisimulaatiossa simuloimaan sosiaalisen median roolia.

Kokemustemme mukaan järjestely toimi erinomaisesti; materiaalit olivat tablet-laitteiden ansiosta kaikilla mukana ja käytettävissä jokaisella tunnilla. Laitteet myös mahdollistivat opettajille monipuolisempien tehtävien laatimisen ja toteuttamisen sekä tehtävien arvioimisen yhteistyössä. Vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman mukaan yksi yhteiskuntaopin opetuksen keskeisistä tavoitteista on, että opiskelija ”pystyy hankkimaan ajankohtaista tietoa eri lähteistä sekä arvioimaan kriittisesti verbaalista, kuvallista ja tilastollista informaatiota”. Katsomme, että tablettien avulla ajankohtaista tietoa opetustilanteissa etsien ja hyödyntäen pystyimme vastaamaan tähän tavoitteeseen huomattavasti paremmin kuin pelkän oppikirjan ja mahdollisten monisteiden avulla olisi ollut mahdollista. Lukiolaisilta kerättiin kurssin lopussa palaute. Sen mukaan opiskelijat kokivat iPadeilla tehdyt tehtävät sopivan vaikeiksi.

"Koulussa tapahtuvan arvioinnin ensisijainen tehtävä on tukea oppimista."

Yllä olevan sitaatin ovat kirjoittaneet nykyisen arviointimaailman gurut Paul Black ja Dylan Wiliam (2012, 11*). Heidän ja myös monien muiden oppimisen ja arvioinnin tutkijoiden mielestä arvioinnin tärkein tehtävä on edistää oppimista. Ei mitata oppimisen tulosten määrää, ei vertailla oppijoita keskenään, vaan edistää jokaisen oppijan oppimista ja sen laatua monipuolisen arvioinnin ja palautteen keinoin. Ja tätä haluaa Opetushallituskin: sekä perusopetuksen että lukio-opetuksen opetussuunnitelmien perusteissa arvioinnin keskeiseksi tehtäväksi on mainittu nimenomaan oppimisen edistäminen.

Vaikka Black ja Wiliam puhuvat lähinnä opiskeluprosessin aikaisen, oppimista, opiskelua ja myös opetusta ohjaavan formatiivisen arvioinnin puolesta, kaiken koulussa tapahtuvan arvioinnin tulee edistää oppimista (ks. myös Gardner 2012, 106*). Myös sen summatiivisen arvioinnin eli esimerkiksi (kurssi)kokeiden ym. arviointien, jotka tapahtuvat opintojaksojen päätteessä ja jotka yleensä vaikuttavat (kurssi)arvosanaan.

Myös sähköisen arvioinnin tulee ensisijaisesti edistää oppimista. Tällä palstalla on esitelty lukuisia innovatiivisia ja formatiivisia tapoja käyttää sähköistä arviointia oppimisen edistämiseksi: on ollut erilaisia tuntitestejä, kyselyjä, osakokeita, simulaatioita ja sähköisesti toteutettuja (koti)tehtäviä, joita on toteutettu sähköisesti osana monipuolisesta arviointia. Lisäksi on sähköistetty itse- ja vertaisarviointia, ja opettajan antama palautekin on monessa mielessä saanut lisää virtaa. Black ja Wiliam olisivat varmasti hyvin tyytyväisiä.

Miksi sitten olen huolestunut? Istuttuani parissa kirjanesittelytilaisuudessa, joissa kummassakin kovasti kehuttiin ko. lukion kirjasarjojen sähköisiä kokeita, säikähdin. "Millaisen palautteen opiskelija saa sähköisestä kokeesta?"  "Numeron. Siis esimerkiksi 8+. Mahdollisesti myös osatehtävien pistemäärät, kuten 8/15p.", minulle vastattiin. "Miten ja missä vaiheessa opiskelija pääsee tarkastelemaan tekemäänsä, ja jo arvioitua, koetta, jotta hän itse näkee, mitä oli osannut ja mikä kaipaa kertausta. Siis että mistä ne 8/15 pistettä tulivat - siis mitkä osiot olivat oikein, mitkä eivät?" jankkasin jatkoa. "Ai, pitäisikö ne muka vielä kokeen tekemisen jälkeen päästä näkemään? Hmm, en tiedä onnistuisiko se teknisesti. Ja meille kyllä monet opettajat ovat sanoneet, että eihän opiskelija enää saa päästä koettaan näkemään. Nehän voisivat sitten vaikka kertoa oikeita vastauksia tuleville ryhmille ja seuraavilla vuosikursseille, eivätkä opettajat jaksa loputtomia määriä uusia kokeita tehdä. Kielten kokeet vaativat paljon työtä... En tiedä, onko se edes mahdollista…?"

Sähköiset kokeet automaattisine korjauksineen ynnä muine kätevine toimintoineen ovat oiva työkalu. Ja kun YO-kirjoituksetkin sähköistyvät, meidän täytyy totuttaa opiskelijamme sähköiseen arviointiin myös osana kurssiarviointia. Me emme kuitenkaan voi suostua siihen, että opiskelijamme eivät saisi kokeistaan muuta palautetta kuin pelkän 8+. Sehän ei ole sitä monipuolista arviointipalautetta, joka edistää oppimista – ei edes sähköisesti.

*Molemmat teoksessa John Gardner (toim.) Assessment and learning. Lontoo: SAGE.

Pirjo Pollari, englannin lehtori, Jyväskylän normaalikoulu

Norssien lukioiden uskonnon opettajia koolla Tampereella 19.3.2015

Teksti: Mari Sorva, Tampereen yliopiston normaalikoulu

Kokoonnuimme Tampereen Norssilla torstaina 19.3.2015.

Aluksi vaihdoimme kuulumisia ja kokemuksia TVT:n hyödyntämisestä opetuksessa.

Kävimme läpi Todaysmeetin, Answergardenin ja Padletin käyttöä. 

Havaitsimme, että keskustelualustat sopivat aineisiimme, sillä silloin hiljaisemmatkin

saavat mielipiteensä kuulumaan. Padlet soveltuu vierailuiden dokumentointiin

ja kommentointiin, sillä oppilaat voivat olla aktiivisia dokumentoijia vierailukohteessa ja 

luokassa he voivat jakaa kokemuksiaan esim. ottamiaan kuvia selittämällä.

Päivä jatkui tuntiseurannalla, jossa tutustuimme sähköisen kirjan tekemiseen lukion etiikan 

kurssilla. Kirjaa tehtiin iPadeilla Book Creator -ohjelmalla, joka mahdollistaa esim. 

ajankohtaisten linkkien kokoamisen ryhmän saataville yhteiskunnallisista 

eettisistä kysymyksistä.

Lounaan jälkeen tutustuimme Smart Response -kapuloihin, joilla voi käydä eettistä 

anonyymiä keskustelua. Kokeilimme myös Smartfeet -ohjelmaa, joka mahdollistaa myös 

luokkahuoneen ulkopuolisen opiskelun. Omassa aineessamme liikkuvaan teemaan sopii 

hyvin pyhiinvaelluksen käsittely. Smartfeet oli osallistujille uusi tuttavuus.

Keskustelimme ylioppilaskokeiden sähköistämisestä ja ylipäätään sähköisistä kokeista 

esim. Edmodo -ohjelmalla. Kuulimme esittelyn Edomodon laajemmastakin 

käytöstä koko kurssin keskeisenä oppimisalustana, jolle kootaan materiaalit ja 

opiskelijoiden tuottamat tehtävät.

Päivän anti oli onnistunut. Pystyimme pohtimaan ja jakamaan TVT:n 

mahdollisuuksia ja haasteita oman aineemme ytimen näkökulmasta.

Vasa övningsskolas gymnasium har redan under flera år varit en del av det som kallas Vi7 gymnasierna. I denna gymnasiering ingår Vörå samgymnasium, Korsholms gymnasium, Vasa gymnasium, Gymnasiet i Petalax, Närpes gymnasium, Kristinestads gymnasium och Vasa övningsskolas gymnasium. Dessa gymnasier har haft ett nära samarbete t.ex. kring distanskurser och man har erbjudit studerande i alla sju gymnasier kurser från en gemensam distanskursbricka.

Senaste och detta läsår har lärarna inom Vi7-ringen, kanske mera än tidigare, arbetat tillsammans med att funder hur digitaliseringen/virtualiseringen av undervisningen och studentexamen påverkar lärarens arbete och studerandes lärande. I skolorna har det jobbats med att planera, genomföra och utvärdera hur man bäst använder sig av elektroniska verktyg och hjälpmedel i undervisning och lärande. Det har ordnats fortbildningar och seminarier där lärarna ofta har träffats i ämnesgrupper för att diskutera olika frågeställningar.

Detta arbete passar mycket bra in även på LUTO-projektets målsättningar så som en öppen verksamhetskultur, nya pedagogiska handlingsmönster med hjälp av digitala verktyg, utvärdering, bedömning och elektroniska prov. Från Vasa övningsskola vill vi därför dela med oss av ett exempel!

Fram för allt under hösten 2014 jobbades det mycket med elektroniska prov inom Vi7 gymnasierna. Lärarna utformade elektroniska prov och många av dem testades även i olika studerandegrupper. Erfarenheter från detta jobb behandlades under ett gemensamt ”sharingseminarium” 17.1.2015. Programmet för denna dag samt länkar till diskussionsprotokoll m.m. finns här: https://abo.onedu.fi/zine/24/cover. Gå gärna in och bekanta er med materialet! Det blev en lyckad dag och vi vill från Vasa övningsskolas håll rekommendera andra övningsskolor att om möjligt ordna liknade tillfällen!

Muistiinpanoja LUTO-verkostoseminaarista

Luton verkostoseminaari järjestettiin 13.1.2015 Helsingissä hotelli Presidentissä. Aamupäivällä meille luennoi Matleena Laakso aiheinaan sähköiset kokeet ja erilaiset arviointimenetelmät. Keskustelua opettajien joukossa herätti varsinkin yo-kokeiden tämän hetkiset tehtävämallit eri oppiaineissa. Monet opettajat kokivat, että sähköisten yo-kokeiden tehtävät eivät ole niin monipuolisia kuin nykyisten kokeiden. Luentonsa aikana Matleena kertoi mm. Google Driven mahdollisuuksista, QR-koodeista ja erilaisten kyselytyökalujen ominaisuuksista,  esimerkkeinä Kahoot, Quizlet ja Socrative. Saimme myös kokeilla työkalujen käyttöä opiskelijan näkökulmasta.

Matleenan seminaarin materiaalit ovat kaikkien luettavissa osoitteessa:  

http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/shkisen-arvioinnin-mahdollisuuksia-13115

Lisäksi hänen blogissaan on muitakin esityksiä sähköisistä kokeista: 
http://www.matleenalaakso.fi/p/sahkoiset-kokeet.html

Lounaan jälkeen keskustelimme työryhmissä arvioinnista, opiskelijoiden opettamisesta itsereflektioon ja oman osaamisensa jakamiseen. Lopuksi kävimme läpi työryhmien keskustelujen tuloksia ja keskustelimme yleisesti lukion toimintakulttuurin muutoksen haasteista.

Arvioinnista mietimme, että olennaista on antaa arvioinnin kriteerit heti kurssin alussa. Opettaja voi laittaa lukion opiskelijat kurssin alussa pieniin ryhmiin keskustelemaan siitä, mitä arviointi on ja mitä pitäisi/voi arvioida kyseisessä kurssissa, kun sen sisältö ja tavoitteet on kerrottu.  Ryhmien ajatukset kannattaa koota vielä yhdessä ja sopia tämän pohjalta kurssin arvioinnin kriteereistä. Arviointikriteerit pitää antaa myös harjoittelijoille ja muistaa ottaa heidät mukaan arviointiprosessiin.

Yksi mahdollisuus opettaa arviointia on hyödyntää vertaisarviointia. Varsinkin vieraissa kielissä ja äidinkielessä ja kirjallisuudessa opiskelijat kirjoittavat erilaisia arvioitavia kirjoitelmia. Opettaja voi korjata opiskelijan kirjoitelman ensimmäisen version, vaikka vain alleviivaamalla korjattavat kohdat, jolloin opiskelijan pitää itse pohtia, miten tekstiä pitää muokata. Kirjoitelman toinen, korjattu versio laitetaan kurssin alustalle tai vaikka Dropboxiin/Google Driveen, jossa jokainen joutuu arvioimaan kurssitoverinsa kirjoitelman annettujen kriteereiden tai kysymysten pohjalta.  

Sähköiset työkalut ovat monipuolistaneet arviointia siten, että nyt on helppoa pitää kurssin aikana sähköisiä käsitetestejä ja kerätä erilaisia osasuorituksia, kuten pieniä tutkielmia ja erilaisia analyysitehtäviä. Opiskelijat voivat laatia käsitekartan kurssin sisällöistä, animaatioita ym. Osa opettajista hyödyntää välitestien pitämisessä esimerkiksi Edmodo-alustaa, Moodlea tai Googlen lomakkeita.  Muutamat opettajat eivät pidä joskus lainkaan perinteisiä kokeita, vaan pienet sähköiset osasuoritukset muodostavat arvioinnin perustan. Kuitenkin ylioppilastutkinto lukion päätteeksi merkitsee sitä, että opiskelijat on totutettava myös laajempiin kokeisiin.

Sähköisyys toisaalta helpottaa opettajan työtä, toisaalta osassa jotakin kurssia sähköisyyttä ei ole ehkä lainkaan mielekästä käyttää. Töiden palauttaminen määräaikaan mennessä helpottuu esim. käytettäessä sähköistä alustaa, jossa voi asettaa viimeisen palautusajan. Esille tuli kuitenkin se, että opettajan kannalta määräajoista kiinni pitäminen on helpompaa pakollisissa aineissa kuin valinnaisaineissa. Monessa aineessa arvostetaan sitä, että ajankohtainen tieto on heti saatavilla. Hankalana koetaan piirto-ohjelmien käyttö muilla kuin kosketusnäytöillä.  

Totesimme, että lukio-opintojen alussa on tarpeellista opettaa paitsi erilaisten välineiden käyttöä myös opiskelutekniikan taitoja. Pohdimme sitä, että opiskelijoiden voi olla raskasta työskennellä aina sähköisesti. Lisäksi S2-opiskelijoiden oppiminen tai ylipäätään eriyttäminen vaatii opettajalta sitä, että hän seuraa aktiivisesti opiskelijoiden edistymistä.

Kokemuksia sähköisistä kokeista oli saatu jo jonkin verran. Ongelman oli muodostanut välillä se, että verkko saattoi kaatua kesken kokeen tai että kaikki opiskelijat eivät olleet päässeet siihen ympäristöön, jossa koe oli. Vieraissa kielissä esimerkiksi sanaston kyselemisessä sähköinen ohjelma hyväksyy vain yhden tietyn sanan, synonyymi ei kelpaa. Kielten koe pitääkin usein tarkistaa vielä erikseen ja pisteyttää uudestaan sähköisen pisteytyksen jälkeen. Positiiviseksi puoleksi oli koettu se, että opettaja antaa ehkä enemmän palautetta sähköisten kuin paperikokeiden yhteydessä, varsinkin jos antaa palautteen ääninauhoitteena, jolloin opiskelija voi kuunnella palautteen omalla mobiililaitteellaan missä vaan. Ääninauhoitteen voi antaa yhteisesti myös koko ryhmälle. Sähköisten kokeiden vaarana näimme, että kokeista tulee pirstaleisempia ja vähemmän luovia, sillä sähköisesti on helpompi kysellä laajojen kokonaisuuksien sijasta nippelitietoa, kuten vieraissa kielissä yksittäisiä rakenteita itse tuotettujen lauseiden sijasta. Keskustelimme myös sähköisen portfolion tekemisestä. Tiedon kerääminen omiin sähköisiin kansioihin nähdään hyvänä tapana. Opettajien käytössä on mm. Moodle, Edmodo ja Wikispaces tai Edu2.0.

Itsereflektion välineinä oli käytetty perinteisiä lomakkeita, pieniä testejä, oppimispäiväkirjoja eri ympäristöissä kuten blogeissa tai omissa kansioissa, ryhmätöiden yhteydessä tehtyä arviointia, itsereflektiota oppimistaitojen osalta tai kurssin lopussa tehtäviä kyselyitä. Toisaalta pohdimme, miten näistä kurssin lopussa tehdyistä kyselyistä voisi päästä eroon tekemällä niiden tilalla jotakin muuta. Itsereflektiota voi hyödyntää myös kurssin alussa siten, että opiskelijat kertovat, millaiset työtavat auttavat heitä oppimaan. Näitä työtapoja käytetään kurssin aikana ja ne annetaan myös kurssilla opettaville harjoittelijoille tiedoksi. Vieraiden kielten opettaja voi antaa opiskelijoille kurssin alussa jonkin pienen kirjoitustehtävän, jolloin sekä opettaja että opiskelija näkevät opiskelijan tason kurssin alussa ja voivat yhdessä asettaa oppimistavoitteita. Itsereflektio koettiin opiskelijalle haasteellisena tehtävänä silloin, kun yhden jakson aikana pitäisi ehtiä asettamaan itselleen tavoitteita ja seuraamaan niiden edistymistä ja toteutumista. Opettajalle itsereflektion edistäminen ei ole helppoa, jos jokaiselle kurssille tulee aina eri opiskelijoita. Valinnaisaineissa ryhmät pysyvät yleensä samoina, jolloin itsereflektio ja sen huomioiminen osana oppimisprosessia on helpompi muistaa, eikä sitä ehkä tarvitse tehdäkään niin usein. Totesimmekin, että olisi hyvä, jos opiskelijoilla olisi yksi paikka, jonne he tekevät kaiken reflektion ja jonne kaikilla opiskelijaa opettavilla, opinto-ohjaajalla ja ryhmänohjaajalla olisi pääsy. Näin kurssien aikaisia itsearviointeja voisi hyödyntää monipuolisesti. Toisena hyvänä keinona nähtiin se, että ennen ryhmänohjaajan kanssa käytävää kehityskeskustelua opiskelija täyttäisi monipuolisen itsearviointilomakkeen, jonka pohjalta keskustelu käydään.

Keskustelimme myös siitä, miten tuemme opiskelijoiden oman osaamisen jakamista ryhmässä. Tätä taitoa harjoitellaan, kun opiskelijat kommentoivat toisen työtä kirjallisesti, tekevät yhdessä projektia tai kirjallista tuotosta, tai työskentelevät muuten pareittain tai ryhmässä. Varsinkin Flipped classroom –opetuksessa opiskelijat työskentelevät usein oppituntien aikana pienissä ryhmissä. Tärkeää on, että opettaja totuttaa opiskelijat tekemään töitä erilaisissa kokoonpanoissa. Istumapaikkojen säännöllinen vaihtaminen luokassa totuttaa myös työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.

Totesimme keskustelun lopulla myös, miten sähköisyys tekee sen, että opettajat voivat siirtää helposti osan tehtävistä töistä kotona tehtäviksi. Opiskelijan kotitehtävien määrä voi näin paisua yllättävän suureksi. Wilmaa voisikin kehittää niin, että sinne voisi laittaa näkyviin esimerkiksi sen, koska opiskelijan pitää palauttaa essee jossakin aineessa tai koska hänen pitää saada jokin ryhmässä tehtävä projekti valmiiksi. Jokaisen opettajan olisi silloin helpompi pohtia kotitehtävän laajuutta tai palautuspäivää. Keskustelimme myös siitä, miten pelillisyyttä on vaikeaa tuoda lukio-opintoihin. Kenelläkään ei ollut vielä kokemuksia lukioon sopivista oppimispeleistä. Aivan lopuksi totesimme yhdessä, että lukion toimintakulttuurin muutoksen tulisi yhä kasvattaa opiskelijoista kohteliaita nuoria aikuisia, jotka osaavat käyttäytyä, tervehtiä ja puhutella toisia kohteliaasti.